#57 Pohjanoteeraus esteillä

Tunti ei mennyt kovin hyvin, kuten varmaan voitte otsikosta päätellä. Menin Pandalla taas hetken tauon jälkeen. Kun päästin selkään säädin jalustimet yhden reiän liian pitkiksi ja sain kyllä huomata sen alkuverkassa. Pohkeisiin sattui ja teki mieli kävellä tai mennä harjoitusravia tai ihan sama mitä, kunhan ei olisi tarvinnut keventää. Myöhemmin jalustimien lyhennys auttoi ja kaikesta tuli vähän helpompaa.

Aloitettiin tunti kuitenkin menemällä ravissa toisessa päädyssä ympyrällä kahta puomia. Puomit olivat jotenkin vähän kummasti ja tie uralta ensimmäiselle puomille oli aika tiukka. Ohjani olivat liian pitkät, joten kääntäminen oli hankalaa, hevonen hidas ja en käyttänyt tarpeeksi ulkopohjetta. En ratsastanut. Tultiin samaa molempiin kierroksiin myös muutaman kerran laukassa, jossa samat ongelmat. Tein toisessa päädyssä myös muutaman ympyrän laukassa ja niillä Panda oli reippaampi, eikä vetelä. 

Seuraavaksi tultiin tunnin päätehtävää ravissa, eli molemmilla lävistäjillä kaksi puomia. Toiset olivat yhden laukan sarjavälillä ja toiset kaksi innarivälillä. Panda oli edelleen vähän laiska ja ohjani liian löysät. Tehtiin samaa myös laukassa ja siinä sitten askeleet eivät oikein osuneet varsinkaan innarille. Itse olin oikeassa laukassa vinossa vasemmalle.

Esteitä tultiin yksitellen. Ensin molempien ensimmäiset esteet nostettiin ristikoiksi. Innarille tuli iso hyppy ja heppa sekosi askeleissaan ja toinen puomi mentiin ravissa. Kun kaikki oltiin saatu esteiksi, jäädyin sarjalle lähestymisessä. En tiennyt hyppäisikö Panda nyt vai vasta seuraavalla askeleella. Ratkaisin tilanteen erittäin "fiksusti" ja en tehnyt mitään. Lopetin kaiken sen vähänkin mitä olin siihen asti tehnyt. Töksähdin satulaan hypyssä. Ja itse asiassa tein saman virheen kahdesti. Mikään ei oikein sujunut. Ajattelin toisessa päädyssä ympyrällä kävellessäni, että miksi ihmeessä ratsastan näin huonosti, en tee mitään, istun vain. Jossain välissä sitten jotain tapahtui ja alkoi sujumaan vähän paremmin. Yhdelle esteelle lähestyessäni hoin mielessä, että keskity, keskity! Aloin ratsastamaan ja kannustin Pandaa hyppäämään kauempaa. Viimeinen kierros meni jo ihan kelvollisesti. Johdin sisäohjalla kaarteessa innarille, enkä päästänyt heppaa pitkäksi. Videolta kun katsoo, niin unohdin kyllä myödätä esteellä ja istunta on aika kamala, mutta ainakin tein jotain.

Tunnista jäi siis aika karvas maku suuhun, mutta jos huomenna korjaantuisi. Mennään nimittäin Roosan ja Essin kanssa Siirilän tallille estetunnille. Olen tallilla muutaman kerran käynyt, mutta nyt ensimmäistä kertaa menen ratsastamaan. Pidetään sormet ristissä jos menisi vähän paremmin, kuin tänään.

Joskus tulevaisuudessa saan muuten parempilaatuisia maneesikuviakin, sillä säästän uuteen ja parempaan ammattilaisten suosimaan objektiiviin.

Miten teidän tunnit on mennyt?

#56 Tippumiseni

Kirjoitin tämän postauksen pari viikkoa sitten hätävarapostaukseksi, jos mitään mielenkiintoista ei ole tapahtunut pitkään aikaan ja ideat loistavat poissaolollaan. Lisätessäni tänään valmiiksi kuvia ja videoita ajattelinkin sitten julkaista sen saman tien. Teksti ei ole kovin hyvä, mutta koittakaa kestää tai katsokaa edes videot.

91 kertaa pitää vielä tippua, niin olen hyvä ratsastaja. Siihen voi mennä aikaa, koska olen harrastanut 7 vuotta ratsastusta ja 9 kertaa tippunut. Nopella laskulla tipun noin 1,29 kertaa vuodessa, joten pyöristettynä kymmenessä vuodessa 13 kertaa. Eli 91 kertaan menee 70 vuotta jos jatkan samaa rataa. No, jos silloin 85 vuotiaana sitten osaisi jo ratsastaakkin.

       Mutta, asiaan. 9 kertaa on siis satulasta alas tultu ja kerron niistä kaikista nyt mahdollisesti kuva- tai videomateriaalin keran, jos on kameran rullalle tallentunut.

Ensimmäisen kerran tipuin, ehkä vuonna 2008, en muista tarkasti. Ratsastin silloin talutustunneilla ja menin Emma-nimisellä ponilla. Sillä en ole mennyt moneen vuoteen ja ei edes nykyään asu tallilla, jossa käyn. Kuitenkin ravasin pitkällä sivulla ja Emma kompastui. Suistuin satulasta aidan puolelle maahan. Nykyään tuntuu vähän oudolta, että on joskus onnistunut tippumaan, kun hevonen kompastuu.

Emma vuonna 2012. Yksi harvoista kuvista joissa menen Emmalla

Toisella kerralla oli ensimmäisellä leirillä vuonna 2011 ja mentiin ilman satulaa. Olin mennyt aikaisemmin kerran ilman satulaa käyntiä ja vähän ravia talutustunnilla. Pääsin menemään Vertillä ja menimme ravipuomeja. Puomeilla tietysti ravi pomputti sen verran, että puomien jälkeen tipuin. Nousin takaisin selkään ja muistaakseni ravi laukan jälkeen vähän jännitti, että pysynkö kyydissä, mutten en uudestaan kuitenkaan tippunut.

Vertti kesän 2014 leirillä

Emmalta tipuin uudestaan maneesilla talvella 2012. Laukattiin kahdeksikolla ja ponilta lähti tasapaino ja kaaduttiin. Lensin ponin kaulan yli voltilla alas. Hallittu kaatuminen, kun Emma ei kaatunut edes kyljelleen vaan makasi jalkojensa päällä.

Yleensä tipun ihan kunnolla ja lennän alas, en pahemmin liu vaan ihan kunnolla. Kaksi kertaa olen tippunut jaloilleen liukumalla. Neljäs tippuminen siis Tiinan tallilla vuonna 2012, kun olin kaverini kanssa siellä vuokraamassa hevosia päiväksi. Menin Duze-nimisellä hevosella, joka on tumma ja noin 165cm korkea puoliverinen ruuna. Kokeilin mennä lopuksi ilman jalustimia ja ravissa en sitten pysynytkään selässa vaan liu'uin alas. 

Viides tippuminen myös leirillä, kesällä 2013 taas ilman satulaa. Menin Röllillä, punarautiaalla ponilla, joka ei ole tainnutkaan blogissa vielä esiintyä. Ravattiin loppuraveja ja en oikein keskittynyt asiaan. Rölli lähti keimurtelemaan uralla ja tasapaino petti ja lähdin toiselle kuljelle liukumaan ja putosin alas jaloilleen.

Ainut kuva minkä löysin Röllistä. :D

Sitten tulee vähän yli vuosi sitten kaksi tippumista Nipalta. Ensimmäinen kun olin estekisoissa. Perusrata meni hyvin, mutta uusinnassa yritin ohjata yhden esteen sisäpuolelta, mutta Nipa oli menossa esteelle. Juuri ennen estettä Nipa hoksasi, että ei sitä pitänytkään hypätä ja oikaisi sisäpuolelta. Horjahdin vähän toiselle puolelle. Meinasin päästä jo takaisin tasapainoon, mutta Nipa teki käännöksen vasemmalle ja tipuin sitten toiselle puolelle. Sain jatkaa radan loppuun, mutta aika oli melkein 2 minuttia kun koko ajan oli kello käynyt.

Toinen tippuminen Nipalta oli sitten myohemmin talvella, kun tehtiin estetehtävää keskilinjalla. En näyttänyt tarpeeksi hyvin suuntaa ja Olimme lähdössä Nipan kanssa eri suuntaan. Sitten taas kävi niin, että Nipa kuitenkin kääntyi sinne minne käänsin, mutta en ollut varautunut siihen ja tipuin hevosen eteen. Rytäkässä Nipan kavio osui polveeni ja arvatkaa vaan oliko sen jälkeen kipeä ja kauan.

Sitten onnituin pysymään melkein vuoden satulassa, kunnes muutama kuukausi sitten olin marraskuussa Pulleromäen leirillä. Viimeisenä päivänä kävi taas sama juttu ja olin menossa hevosen kanssa eri suuntaan ja tipuin ihan seinän viereen selälleen esteen jälkeen.

Dana

Viimeisestä tippumisestani kirjoittamani postaus on tällä hetkellä blogin suosituin postaus, joten tarkemmin voit lukea siitä tästä linkistä. Kuitenkin, marraskuun lopussa olin estetunnilla Pandalla. Nostin laukan keskiympyrällä normaalisti. Sitten Panda kompastui ja melkein kaatui. Hevonen kävi polvillaan maassa ja turvassakin oli hiekkaa. Lensin tyylikkäästi vasemmalle sivulla. En tiedä miten, mutta jotenkin molemmat hanskat lensivät käsistäni. Samalla Pandan ohjat katkesivat. Totesin, että paras tapa tippumisen jälkeen on odottaa muutama minuutti. Ohjien katkeamisen takia, en voinut nousta heti takaisin selkään ja sain hetken aikaa käsitellä mitä juuri tapahtui. Yleensähän sanotaan, että pitäsi nousta heti takaisin selkään, ettei jää pelkoa. En ole koskaan pelännyt varsinaisesti tippumisen jälkeen, mutta aina on tietynlainen jännittyneisyys jäänyt. Tällä kertaa kävikin sopivasti kun ohjat katkesivat, vaikka eihän se silti kivaa ole kun ne menivät rikki.

Videolla tippuminen/kaatuminen kohdassa suunnilleen kohdassa 0:10.

Montako kertaa te olette tippuneet?

#55 Viikon blogihaaste: Kuvanmuokkaus

Tein aiemmin jo kuvanmuokkauksesta kertovan postauksen. Sen voit lukea tästä. Viikon blogihaasteessa haetaan varmaankin vähän erilaista muokkaamista, kuin mistä nyt kirjoitan. Todennäköisesti tarkoitettiin blogin kuvien värien ja valon säätämistä, mutta en oikeastaan koskaan muokkaa blogini kuvia. Syistä, että 1. en osaa ja 2. en jaksa. Olen laiska ihminen. Oikeastaan ehkä osaisin tehdä kuville jotain, mutta aina kun katson jälkeenpäin, värit näyttävät tyhmältä ja kuva luonnottomalta. Tykkään tavallisista ratsastuskuvista ihan sellaisinaan. Jos omistaisin hevosen tai jos mulla muuten olisi mahdollisuus ottaa hevonen tallista ja mennä kuvaamaan vaikkapa pellolle, sitten muokkaisin kuvia. Mutta kun ei ole niin ei ole. Haluaisin kyllä kuvata hevosia enemmänkin, mutta siihen ei oikein ole kauheasti mahdollisuutta.
        Katsoin yksi päivä Aadan ottamia kuvia Champista, joissa oli musta tausta. Oon miettinyt miten sellaisia kuvia voisi ottaa ilman studiota. Googlettelin hetken ja löysin jostain eri tapoja, miten kuvia saa otettua. Myöhemmin luin Aadan blogista, että kuvat on otettu tallin ovelta. Löytämissäni ohjeissa yhtenä keinona oli yksinkertaisesti rajata kuva pois taustastaan ja laittaa sille musta tausta. Kokeilin tätä keinoa ja mielestäni onnistuinkin siinä ihan kohtuullisen hyvin. Alla siis muokattu versio ja sen alla alkuperäinen kuva. Rajasin kuvan ja laitoin sen mustalle taustalle. Kumitin toista reunaa ja sitten muutin värejä ja säädin valoisuutta tummemmaksi. Kumitin lisäksi kuvan vasenta ja oikeaa reunaa läpinäkyvällä kumilla varjon luomiseksi. Ja pitihän se näön vuoksi myös lisätä oma nimi kuvaan.
    Tarkoitukseni oli tehdä vähän pidempi postaus, mutta siitä taisi tulla vähän tynkä. No, näin tällä kertaa!

Osallistu haasteeseen täällä!

Mitäs tykkäsitte? Huomasitteko kuvan oleman muokattu?

#54 Tammikuun kootut

Tässä kuussa ei ole kauheasti mitään erikoista tapahtunut, mutta nyt olisi taas kuukauden koottujen aika. Lisäsin muutaman uuden kategorian ja poistin yhden. Mitäs tykkäätte uusista jutuista ja oliko Seuraavan kuukauden suunitelmien poistaminen mielestänne aiheellista?

Tammikuun kuva

Päätin lisätä uuden kategorian nimeltä Tammikuun kuva. Täältä saatatte nähdä esimerkiksi onnistuneen ratsastuskuvan tai esimerkiksi jonkin ottamani hevoskuvan tai ihan minkä vaan kuvan. Poistin myös seuraavan kuukauden suunnitelmat, sillä se oli omasta mielestäni tylsä, enkä muutenkaan suunnittele tekemisiäni etukäteen. Kuukaudesta toiseen olisitte saaneet varmaankin lukea samaa "jatketaan samaan malliin" -juttua.

      Tammikuun kuva kuitenkin tulee tässä. Sen kanssa saadaankin mennä ihan alkukuuhun tai oikeastaan alkuvuoteen. Kuva on nimittäin otettiu n. 10 minuttia vuoden vaihtumisen jälkeen. Hevoskuvaa en löytänyt mitään, koska molemmilta tunneilta, joilta on saatu suosikkikuviani, löytyy jo yksi kuva tästä postauksesta. Yksi kuva oli myös mielessä, mutta sen saatte vasta huomenna tulevassa postauksessa.

Kuukauden kysymys

Kysyin viime kuussa teidän lempivuodenaikaa. Yllätys, yllätys, voiton vei kesä  14 äänellä 23:stä. Kuvassa tekstit näkyvät vähän huonosti, mutta toisena oli kevät 5:llä äänellä. Hiukan yllätys, koska en tykkää yhtään keväästä, mutta kai sitten jotkut tykkäävät. Talvella ja syksyllä molemmilla 2 ääntä.
      Helmikuun kysymys on blogiin liittyvä mielipide: Mikä on paras osa blogissani? Vaihtoehtoina teksti, ulkoasu, kuvat ja videot. Käykäähän siis vastaamassa!

Tammikuun mieleenpainuvin tapahtuma

Tammikuussa ei oikeastaan tapahtunut mitään kovin erikoista. Loma loppui ja koulu, sekä ratsastustunnit alkoi. Vaikea valita yhtä monesta yhtä mielenkiintoisesta asiasta. Varmaankin alkukuun kankitunti ja viime perjantain tunti, kun Aku laukkaili 45 minuuttia tunnista vapaana.

Tammikuun suosituin postaus

Tammikuussa kaksi peräkkäistä postausta nousi selkeästi ylitse muiden. Enemmän näyttökertoja haalinut postaus oli viime viikolla tekemäni erikoispostaus Eri maiden hevosrotuja, jonka oli katsonut peräti 308 ihmistä. Postaus pääsi jopa Hippolan Facebook sivulle, joten kiitos kaikille sen lukijoille. Sen suosio oli vähän kuin pieni palkkio muutaman tunnin työstä. Harkitsen vakavasti toisen osan tekemistä tai ainakin jotain muuta saman tyylistä.

       Kommentteja oli eniten Sadepäivän varalle -postaussarjan aloituksessa, jossa kerroin hevosen piirtämisestä. Kommentteja oli yhteensä 10, joista 5 vastauksiani. 

Tammikuun suosikki

Kuukauden suosikki onkin tälläkertaa hevonen, tai oikeastaan poni. Nimittäin Aku poni, jolla sain viime perjantaina hypätä. Vaikka olenkin mennyt sillä vain muutaman kerran ja yksi kerta meni vähän pieleen on se silti ihanin poni, jonka tiedän!

Mikä on lempijuttusi näissä postauksissa? Yllättikö joku vastaukseni?