Valmennus ja maastolaukkaa

Tällä viikolla on tullut rasastettua ennätysmäärä, valmennus ja tunti, sekä tänään estekisat, joista postausta vähän myöhemmin, sekä torstai, jolloin pääsin maastossa vähän kokeilemaan kaverini hevosta.

Parin viikon päästä on tulossa seurani koulumestaruudet, joten valmennuksessa harjoiteltiin sen radan juttuja. Verkan jälkeen rupesimme tekemään pohkeenväistöjä uralla, joita tulee radassa molempiin suuntiin. Oikeassa kierroksessa väistöt menivät ihan hyvin, mutta vasempaan se ei ollutkaan ihan niin helppoa. Kaapo meni ihan mutkalle, enkä meinnanut saada sitä väistettyä ollenkaan. Tuo on itsellenikin vaikeampi suunta, eikä se ainakaan helpottanut asiaa. Pari pätkää meni vähän paremmin, mutta olisi kyllä kiva jos ennen kisoja ne rupeasivat sujumaan.

Radalla on myös aika monta ravivolttia, joten niitäkin luonnollisesti teimme paljon. Käänsimme C:stä keskihalkaisijalla ja maneesin keskeltä voltti vasemmalle. Tämä voltti onnistui hyvin ja Kaapo olikin näin päin vetreämpi. Pääsin hyvin takaisin keskihalkaisijalle, jonka jälkeen kännettiin oikealle ja tehtiin pitkän sivun keskeltä voltti, joka oli vähä vaikeampi.

Tämän jälkeen teimme radan laukkaosuuksia, ensiksi vasemmalle. Laukka nostetaan ravista pääty-ympyrän aikan I:stä ja ympyrän jälkeen laukataan vielä lävistäjä, jossa tulee askeleenpidennys. Kaapo oli innoissaan laukkaamisesta, joten se meinasi ottaa vähän varaslähtöjä. Askeleepidennys sujui hyvin ja pääsin laukkaamaan ihan loppuun asti.

Oikean kierroksen laukannosto tehdään käynnissä päädystä ja sen jälkeen laukataan keskiympyrä ja lävistäjä. Kaapo nostaa tosi hienosti laukan käynnistä, joten nostosta tuli hyvä. Ympyrän jälkeen päädyssä laukka vähän hiipui, mutta muuten se meni hyvin.

Nyt kun näitä kuvia ja videoita katsoo, huomaa kuinka löysä ohja mulla on. Sitä saisi kiristää vaikka kuinka. Nyt onneksi kun sen itsekkin huomaa, niin sen saa helposti korjattua ja nyt sen jälkeen olen ottanut normaalia lyhyemmän ohjan ja se on ollut huomattavasti parempi.

Tosiaan maastoon pääsin muutaman pätkän kokeilemaan kaverini hevosta Lanttua, joka on aika pieni eestinhevonen. Oli hauska päästä välillä vaan laukkailemaan, vaikka olikin kumpparit jalassa. Toivottavasti saatte pimeästä videosta jotain selvää.

Leiri - Päivä 4: Esteitä, hevosagilityä, ilman satulaa ja yömaasto

Torstaina menimme poikkeuksellisesti esteitä jo aamulla, kun ei ollut ihan niin kuuma. Hyppäsin todella pitkästä aikaa Vertillä, jolla viimeksi menin kouluakin viime kesänä. Hyppykerrasta ei ole mitään muistikuvaa.

Kentällä oli valmiina neljä estettä, joista kolme oli S-kiemuran muodossa. Aluksi menimme kiemuraa ravissa puomeilla. Kaarteissa piti olla tarkkana, että ne ovat sopivan kokoiset, eivätkä liian suuret. Viimeisen puomin jälkeen taas hevoset lähtivät helposti jo oikomaan, eivätkä menneet kunnolla kulmaan.

Verkkahypyt otimme pelkästään kiemuran keskimmäiselle esteelle pienelle ristikolle. Ensimmäisessä hypyssä jäin jälkeen, mutta toinen meni paremmin. Pitäisi vaan muistaa pitää se paino tarpeeksi jalustimilla, eikä istua satulassa kuin perunasäkki ja jalustimet heiluu jalassa.

Sen jälkeen tultiin itse kiemuraa. Aluksi siinä oli vain kaksi ensimmäistä estettä ja kolmas oli puomi. Vertti kääntyi hyvin ensimmäiselle ja kaarre toisellekkin tuli sopivasti. Se vaihtoi laukankin ristikon päällä kun siirsin pohkeet toisin päin. Pian kaikki esteet nostettiin ristikoiksi ja tulimme samaa tehtävää muutaman kerran. Kovin tarkasti en muista kertoa, kun tunnista on jo yli viikko, mutta päällisin puolin kiemura sujui hyvin.

Hyppäsimme myös pientä rataa, joka sisälsi kiemuran toisen esteen, joka oli laitettu okseriksi, sekä kolmannen esteen toisesta suunnasta, josta oli linja kavaletille. Vertti yritti oikoa päädyssä aika paljonkin ja linjan ensimmäiselle esteelle tuli pohjaan. Pieni eteenratsastus ja toiselle esteelle ihan sopiva viisi askelta.

Lopuksi saimme hypätä kentällä olevista esteitä oman keksimämme radan, jokainen omansa. Ratani alkoi kiemuran ensimmäiseltä esteeltä, tosin toisesta suunnasta. Sen jälkeen linja toisesta suunnasta, okseri ja linja uudestaan. Okserille käännyttäessä Vertti vähän punki ulospäin ja laukka hidastui. Okserille tuli sitten pohjaan. Radan jälkeen tulin okserin vielä uudestaan ja se meni ainakin vähän paremmin kuin edellinen kerta.

 

Teoriatuntia varten rakensimme kentälle muutaman agilitytehtävän, joita sitten teimme Kompan, Röllin ja Tupsun sekä Miralla mukana olleen Hallan kanssa. Menin radan ensin Kompan kanssa ja myöhemmin myös Hallan. Muistaakseni menin myös Röllin tai Tupsun, en muista kumman.

Katsokaa nyt kuinka suloinen se on ♥

Halla

Kompalle kavaleteillakin sai nostella jalkojaan

Tässä tehtävässä Tupsulle oli hyvin, että yksi puomi pysyi ylhäällä. Sokerinpala siis kierrettiin ympäri ja samalla ylitettiin jokainen puomi.

Lopuksi Mira meni kavaletit Kompan kanssa laukassa ja Kompa hyppäsi kaksi viimeistä kerralla.

Teorian jälkeen suuntasimme Kompan kanssa ottamaan pääkuvia. Miten voikaan poni oll noin suloinen! 

Iltapäivällä menimme uudestaan ilman satulaa. Sain ratsukseni Simon, josta en ollut ihan niin varma, että oliko se hyvä idea. Talvisissa koulukisoissa ja ainoalla estetunnillamme kuului rataan myös pukittelua. Agilityn jäljiltä kentällä oli sokkelo ja kavaletit jäljellä. Aluksi menimme sokkeloa käynnissä ja isokokoisella Simolla sai olla tarkkana, että se kääntyy. Leikimme myös Seuraa johtajaa, jossa ylitimme kavaletteja. Simolla on niin tasainen ravi, että siellä oli paljon helpompi olla kuin Tupsun ravissa. Laukka taas on isoa ja keinuttavaa, mutta kyllä sielläkin pysyi.'

Leikimme taas Talli palaa ja siinä menikin sitten hetken aikaa. Myös yksi kierros väriä otettiin ja olin Simolla päädyssä huutamassa värejä. En ainakaan muista, että olisimme leikkineet mitään muuta.

Hyppäsimme taas pitkällä sivulla olevaa estettä, ensin oikeaan kierrokseen ristikkona kahteen kertaan ja kerran pystynä. Vähän hyppäämistä mietin, että toivottavasti hevonen menee yli ja pysyy käsissä. Ihan hyvinhän se meni tähän asti.

Sitten vaihdoimme suuntaa ja este oli pikkuisen isompi kuin toiseen suuntaan. Ja eiköhän Simo hyppää ohi, ja en tietenkään pysy kyydissä. Kauan ennen estettä Simo punki jo ulos ja olin aika varma, ettei se hyppää, mutta ajattelin sen menevän siististi ja loivasti ohi. Mutta sitten se hyppäsikin vähän isommin sivuun. Yleensä muistan tippumiseni aika hyvin ja jopa ne miljoonat ajatukseni ennen kuin osun maahan. Nyt en muista mitään muuta kuin auringon ja sen, että löydän itseni maasta. Ja, että kolautin pääni tolppaan ja siihen sattuu vähän. Säikähdin itse aika paljon ja jäin istumaan maahan hetkeksi. Nousin takaisin selkään ja uusi yritys ravissa ristikolle ja sitten laukassa. Ja Simo meni kiltisti yli. Käskin muuten tunnin aluksi muitten leiriläisten muistaa kuvata tippumiseni. Ja he tekivät työtä käskettyä, siitä on sekä video, että kuvia!

Hyppäämisen jälkeen leikimme vielä hetken Talli palaa, ja ilmeisesti pää otti ihan kunnolla osumaa, koska piti iahn oikeasti miettiä, että mikäs leikki se olikaan, vaikka juuri sitä leikittiin. Mutta ihan sillä siitä onneksi selvittiin.

Yömaastoon lähdimme vähän ennen yhtätoista. Sinne pääsin Tupsulla, jolle Anni oli tehnyt letin ja laittanut kukkia. Käynnissä ja ravissa etenimme suurimman osan matkasta, mutta kyllä laukattiinkin pari kertaa. Tarkoitus oli kuvata kypäräkameralla jotain, mutta se lähti irti alkumatkasta... Käytiin se sitten myöhemmin hakemassa tiensivusta.

#98 Alavuden leiri 4/4 - Sateessa maastoesteitä

Sunnuntaina leiri loppui jo kahdeltatoista, joten sinä päivänä ei kahden tunnin ratsastuksen lisäksi ehtinyt paljon muuta tekemään. Hevosille laitettiin suojien päälle kierros ilmastointiteippiä, etteivät ne tipu vesiesteeseen. Oltiin maastossa kaksi tuntia, vaikka alkoikin sataa. Sadetta oli luvattu koko yöksi, mutta se alkoi vasta vähän ennen maastoon lähtöä. Mentiin kaikki samoilla hepoilla, kun edellisenä päivänä. Kun päästiin perille, hypättiin sama este kuin edellisenä päivänä aluksi molempiin suuntiin. Jaska kopautti ensimmäisessä hypyssä esteeseen ja kompastui samalla. Vähän siinä säikähti, mutta kun Jaska jatkoi laukkaa säikähdys häipyi heti. Toiseen suuntaan este meni hyvin.

Sen jälkeen pysyttiin vielä samoilla esteillä kuin lauantainakin. Hypättiin tikapuuesteen ja seinän linja. Jaskan mielestä eilen jo kertaalleen nähdyt renkaat esteiden välissä olivat kamalan pelottavia. Se väisti niitä oikealle ja otti raviin. Seinä oli aika lähellä joten se mentiin sitten ravissa. Mutta yli mentiin.

Sitten mentiin jyrkkää mäkeä hiekkamonttuun, jossa ei käyty muuta kuin kävelemässä lauantaina. Hypättiin alhaalla ensimmäisenä hautaa. Sen edessä oli pieni lumipaakku jäljellä, mutta Jaska ei siitä välittänyt. Hypättiin ensin molempiin suuntiin ravissa ja sitten laukassa. Esteen toisella puolella oli mäki, joka vaikutti itetysti vähän hyppyyn, varsinkin kun hauta hypättiin alamäen jälkeen.

Lähellä hautaa oli räikeä sini-vihreä a-mallinen este. Se oli aika kapea ja sen jälkeen pitkä kaarre tukille. Kaverit jäivät jälleen esteiden väliin odottamaan, joten laukka nousi heti kun vähän siirsi pohkeita. Molemmille tuli hyvät hypyt. Toisen esten jälkeen Jaska oli aika innokkaasti kääntymässä takaisin muiden luo.

Näiden esteiden vieressä oli vesieste, jossa oli ihan kiitettävästi vettä, ainakin puoleen väliin hevosen jalkoja. Mentiin se ensin ihan vain kävellen luiskasta veteen. Pois tultiin kohdasta, jossa oli pieni porras ylös. Sitten mentiin ravissa, Hiltsu sanoi, että kannattaa mennä kevyessä istunnassa, koska hevoset ravaavat todella isosti ravissa. Ja niinhän ne tekivät. Rupesi selässä naurattamaan Jaskan ravatessa veden läpi. Käveltiin ja ravattiin vesi toiseenkin suuntaan. Sitten saatiin tulla laukassa tai ravissa ja veden jälkeen jatekettiin värikkäälle äsken hyppäämällemme a-esteelle. Tulin veteen laukassa, mutta Jaska otti muutama askeleen jälkeen raviin. Kuivalla maalla uusi laukka ja seuraavalle esteelle. Ruuna meinasi mennä ohi, mutta hyppäsi sitten kuitenkin ihan reunasta miniaskeleella.

Palattiin mäkeä ylös ja siinä aika lähellä oli värikkäästi maalattu penkki. Se hypättiin kerran kiertämällä pienen metsänpalan takaa esteelle. Jaska hyppäsi tosi kaukaa, mutta pääsin jotenkuten mukaan. Vaikka eihän se maailman tyllikkäimmästä päästä ollutkaan. Penkin jälkeen oli kivan mittainen suora, jolla olisi tehnyt mieli antaa vaan laukata, mutta pakkohan se oli ruveta jarruttelemaan aika heti esteen jälkeen.

Seuraavaksi hypättiin isoa n. 80 cm korkeaa laatikon tyylistä valko-mustaa estettä. Se oli ihan kivassa paikassa ja sen jälkeen oli ylämäki. Käytiin näyttämässä este hevosille, koska se oli ilmeisesti jollain tavalla sen tyylinen, että ne voisivat katsoa sitä. Jaskan mielestä se olikin vähän jännittävä, eikä se halunnut mennä esteen luo. Eikun vain laukassa päin estettä. Mutta hineostihan se meni, Jaska teki oikein hienon hypyn esteelle ja jatkoi laukkaa ylämäkeen. Vähän matkaa esteen takana se vasta tuijotti ja väisti toista estettä, mutta ei yhtään itse hypättävää.

Lopuksi mentiin portaita, joka olikin yksi kivoimmista esteistä veden ja valkoisen laatikon ohella. Ensin mentiin portaat laukass ylös, sitten tukki vähän matkan päässä. Käännyttiin ympäri ja sama takaisin, mutta portaat ravissa. Nyt osasin vähän varautua ylöshyppyn portaissa ja yrittää pitää jalat oikeassa paikassa. Ei se nyt ihan täysin onnistunut, mutta paremmin kuitenkin. Alashypyssä ohjat pidentyivät ainakin puolella, mutta ei se kauheasti menoa haitannut, ainakin hepalla oli tilaa hypätä.

Hiltsu kysyi lopuksi vielä, että kuka haluaa tulla portaat uudestaan ja tiestysti halusin. Mentiin ravissa portaat alas ja siitä jatkettiin tikapuuesteelle. Nyt portaat menivät jo paremmin, mutta taas piti ohjia keräillä alhaalla. Katselin samalla, että mikäs se polku olikaan, jolle piti kääntyä. Tikapuulle tuli hyvä hyppy.

Kaksi tuntiakin maastossa meni aivan älyttömän nopeasti ja sen jälkeen käveltiin tallille. Syötiin vielä leiritiloissa ja pistettiin tavarat kasaan. Sen jälkeen lähdettiin kotia kohti, Leiri oli todella kiva ja kaikki tunnit menivät hyvin. En onnistunut mokaamaan mitään täydellisesti, joten hyvin meni. Vähän tylsältä tuntui lähteä jo niin pian. Olisi voinut olla pidempikin leiri. Ehkä joku kesä menen kesäleirille Alavudelle? Saa nähdä.

Mikä näistä neljästä postauksesta oli paras?

#97 Alavuden leiri 3/4 - Vihdoin maastoon!

Tässä postauksessa tosiaan lauantain loppuosa, johon sisältyy mm. ensimmäiset maasoesteet. Edellisessä postauksessa aamupäivän estetunnista ja tippumisesta.

Kun käytiin katselemassa maastoesteitä jännitys nousi pintaan, en varsinaisesti pelännyt, mutta jännitti aika paljon. Mitä jos mokaan? Jos tipun taas? Vielä kun Jaska oli tunnilla ennen maastoon lähtöä, ehti miettiä aika paljon. Edellisen tunnin loputtua kävin nousemassa maneesissa selkään ja jalustimet olivatkin yllättäen oikean mittaiset valmiiksi edelliseltä. Selkään päästyäni jännitys häipyi oikeastaan kokonaan. Lähdettiin kävellen maastoesterataa kohti, joka sijaitsi noin 10 minuutin ratsastusmatkan päässä. Kun käännyttiin hiekkatielle peltojen keskelle, ravattiin aika pitkä pätkä.

Perillä, kun näin ensimmäisen esteen, alkoi vähän jännittämään uudelleen. Heti metsän alussa oli koivuista rakennettu este, joka oli aika pieni. Hypättiin se ensin ravissa. Kun lähdin ravaamaan kohti estettä, ei jännittänyt enää yhtään. Esteen jälkeen Jaska nosti laukan korvat hörössä ja pystyin jopa olemaan irti satulasta, juuri niin kuin pitikin. Se jopa tuntui luontevalta. Hypättiin sama koivutukki laukassa uudestaan niin, että sen jälkeen laukattiin pätkä, u-käännös ja sama este toiseen suuntaan. Se sujui oikein hyvin.

Sen jälkeen siirryttiin lähellä olevalle, vähän isommalle tikapuuesteelle. Siinä oli vihertävä lankku, jossa pystysuorat oranssit pikkkupuut. Sen kaikki hyppäsivät kerran. Lauantaina laukassa oli vähän vielä ongelmia, lähinnä laukannostoissa, varsinkin pois päin kavereista. Tikapuuesteen jälkeen mentiin pienen tukin luo, joka oli kuitenkin todella kapea ja keskelle polkua, ei mitään johteita. Se hypättiin ensin toiseen suuntaan ja sitten toiseen. Siitä jatkettiin vielä mäntypystylle, joka oli vähän kaarteen takana varjossa. Sille tuli vähän pohjaan, mutta muuten tosi hyvin.

Pikkutukilta vähän eteenpäin samaa tietä vaihdettiin koivusta tehdylle vähän leveämmälle tukille. Sekin hypättiin molempiin suuntiin. Siitä jatkettiin vielä mäntypystylle, joka oli vähän kaarteen takana varjossa. Sille tuli vähän pohjaan, mutta muuten tosi hyvin. Pikkuhiljaa aloin päästä vähän jyvälle hommasta ja alkoi sujumaan koko ajan paremmin. Jaska suoritti tosi hyvin koko ajan ja yhtään huonoa hyppyä tai kieltoa ei tullut.

Sitten mentiin esteelle, jota ei päivällä oltu nähty ollenkaan. Matala seinä, jossa oli todella isot johteet, Sille piti ratsastaa hyvin, etteivät hevoset katso estettä. Ja eihän Jaska katsonutkaan vaan otti hyvät hypyt molempiin suuntiin. Itsellä vaan toisessa hypyssä ainakin kun videon pysäyttää niin todelle mielenkiintoinen asento.

Viimeisen, mutta ei vähäisimpänä mentiin eniten odottamani este, nimittäin portaat. Portaita oli kaksi ja niiden väliin meni yksi laukka-askel. Ylempänä oleva porras oli vähän isompi, kun alempi. Niiden väli näytti maasta todella isolta ja jälkimmäinen porraskin aika valtavalta, mutta selästä väli oli juuri sopiva ja porraskin pienemmän näköinen. Käveltiin ensin vain alempi porras alas, mutta sen jälkeen alettiin hyppäämään. Tultiin kerran niin, että ensin aluksi hyppämämme koivueste ja sen jälkeen suora pitkä linja portaille. Paikka oli hyvä ja hyppy tuntui oudolta, kun laskeutuminen jäi kokonaan pois. Jälkimmäisellä portaalla jalat heilahtivat ihan kunnolla taakse, kun en osannut varautua.

Takaisin päin lähdettiin samalla lailla kun tultiin, ravia peltojen kohdalla ja kun tultiin isommalle tielle, niin käyntiin.

Tunti tuntui tosi lyhyeltä ajalta maastossa ja ehdittiin hypätä melko vähän esteitä verrattuna rataesteisiin. Opitut asiat jäivät yöksi hautumaan ja seuraavana päivänä hypättiin kaksi tuntia. Siitä kuitenkin lisää vasta seuraavassa postauksessa.

Maaston jälkeen hoidettiin  hevoset pois ja syötiin. Sen jälkeen mentiin  nostelemaan maneesiin puomeja Hilleville (tallin omistaja) ja isolle mustalle suokkiori Einolle. Sen jälkeen kerättiin esteet maneesin keskelle yhteen paikkaan, jotta mahduttaisiin vikeltämään. Tallissa laitettiin mustaa latvialaista ruunaa Veetiä kuntoon Hillevin avustuksella, joka kertoi meille vikellysvarusteista. Ennen tuota mulla ainakaan ei ollut mitään käsitystä vyön lisäksi, että mitä sinne selkään laitetaan.

Maneesissa harjoiteltiin ensin paikallaan selkään menemistä. Odotin, että porukan pisimpänä selkään nouseminen punttauksella olisi ollut hankala juttu, mutta hyvinhän sinne pomppasi. Ensimmäisellä kerralla tehtiin perusistunta tai -asento, en enää muista, eli kädet sivuilla silmien korkeudella. Sitten noustiin polvilleen ja vasen käsi ja oikea jalka vaakatasoon. En muista enää tämän liikkeen nimeä. Lopuksi mylly, eli periaatteessa maailman ympäri matka, jos olette joskus tunnin lopussa tehneet, kuten minä pienempänä. Pois tultiin oikealta puolelta hypyllä.

Toisella kerralla selässä noustiin polvilleen ja kädet sivuille, joka oli sekin jo vaikeampi kun miltä näytää vaikka ei mikään erityisen vaativa. Sitten noustiin seisomaan. Mulla meni varmaan kierros tasapainon löytämisessä, ennen kun päästin kädet irti kahvoista. Lähes seisomassa pysyinkin sitten sekunnin tai kaksi.


Sen jälkeen tehtiin heittoja. Ensimmäinen niistä oli ihan vaan, että jalat heitetään takana suorana yhteen. Samalla ylävartalon piti nojautua eteen. Ensimmäisellä kerralla unohdin suoristaa jalat, mutta toisella kerralla meni oikein hyvin. Tästä ei ole videota, mutta yksi todella hyvä kuva, jossa olen juuri vaakasuorassa hevosen yläpuolelle. Toinen heitto oli saksi, eli jalat vaihdettiin takana toisinpäin ja sitten istuttiinkin väärinpäin. Ajattelin sen olevan todella vaikeaa, mutta sehän meni ensimmäisellä kerralla. Sitten oli vähän vaikeampi, eli kun istuttiin takaperin hevosen selässä jalta piti heittää edessä ristiin. Meinasin tippua selästä kun ensimmäisen kerran kokeilin, mutta toisella onnistuin! Sitten sakset uudestaan ja pyllynpäältä liuttiin alas.

Vikeltäminen oli tosi kivaa ja mukava uusi kokemus. Olen tosi huono tavallisessa voimistelussa, enkä oikeastaan tykkää siitä ja siksi suhtauduinkin aluksi vikellykseenkin tietyllä varauksella. Sain kuitenkin kaiken tehtyä ja vikellyksestä jäi tosi positiivinen ja sellainen kuva, että voisin uudestaankin koittaa.

Mitä tykkäsitte videoita? Oletteko päässeet koskaan hyppäämään maastoesteitä?