Heikkoudet VS vahvuudet osa II

Taas kertyi taukoa. Taitaa jokainen poastaus alkaa viimeisen kolmen kuukauden ajalta näin, mutta siitä vaan aina pääsee käymään niin. Ja sitten perään selittelyt, miksi näin on päässyt käymään. Niin tälläkin kertaa. Motivaatio aloittaa kirjoittaminen on ihan hukassa. Sitten ku pääsen koneen ääreen, saatan tehdä yhtä postausta monta tuntia ja keksiä uusia ideoita. Lisäksi oma koneeni on vähän heikossa hapessa ja joudun tekemään videot eri koneella ja sen on taas oma hommansa. Mutta nyt taas uuden postauksen parissa ja katsotaan koska taas seuraava tulee.

Kirjoitin joskus blogin alkuaikoina postauksen omista vahvuuksista ja heikkouksistani ratsastajana. Nyt ajattelin tehdä sille jatko-osan, koska nuo asiat ovat vähän muuttuneet ja oli mukava lukea, kuinka on kehittynyt ja tajunnut joidenkin asioiden olevankin vaikeita. Oman oppimisen kannaltakin on hyvä välillä miettiä, mikä ei oikein suju ja mikä onnistuu hyvin. Blogikin on hyvä tapa analysoida ratsastusta jälkikäteen ja miettiä mikä meni vikaan. Jotenkin heikkouksia kertyi pitkä lista, kun taas vahvuuksien lista ei meinannut edetä millään.

Vahvuudet

• Reittien hahmottaminen. Tavallaan mainitsin tästä viimeksikin, tosin vain pääty-ympyrän muodosta. Joku opettaja joskus sanoi, että tavallaan piirrän reitit mielessäni maahan ja kun aloin sitä miettimään, niin ymmärsin, että niinhän se taitaa olla. Niitten reittien ratsastaminen sitten on aivan eri asia.
• Matka jatkuu, vaikka mitä tapahtuisi. En meinannut millään keksiä mitään, joten laitetaan sitten tämä. Loppujen lopuksi en sitten tiedä onko se hyvä vai huono asia. Eli vaikka kesken esteradankin sattuisi mitä jatkan vaan ja ajattelen, että kyllä me loppuun päästään. Kisoissakin ollaan menty useasti ilman jalustimia puolet radasta.

Heikkoudet

•  Kisahermot. Edellisessä postauksessa sanoin, että kisahermoni ovat hyvät. Juun niinhän se menikin tallikisoissa, mutta kun lähdettiin sen tutun ja turvallisen kotimaneesin tai -kentän ulkopuolelle, niin hermot petti täysin. Ei musta varmaan ulospäin näy mitään panikointia tai muuta, eikä tunnukkaan siltä, mutta ilmeisesti vaan aivotoiminta päättää lakata täysin. Esimerkiksi muistista tulee aivan surkea ja päätöstenteko hidastuu aivan nollaan. Kisaradalla sitä kun juuri tarvitsisi.
• Kevyt- ja esteistunta löytyy edelleen heikkouksista. Esteistuntaa olen vähän paremmaksi saanut, mutta on siinä vielä paljon parannettavaa.
• Vinous. Tämä korostuu varsinkin laukassa, jossa saa ihan kunnolla kääntää kroppaa oikealle. Myös vasen jalka menee tosi helposti oikeassa kierroksessa eteen.
• Laukannostot ravista. Ehkä vähän noloa myöntää, mutta laukannostot ravista ovat edelleen vaikeita. Käynnistä onnistuu kyllä hyvin, mutta ravissa heitän usein vahingossa ohjan löysäksi ja laukka nousee vasta ravikiihdytyksen jälkeen. 
• Puristaminen polvilla. Mulla on ollut jo tosi kauan ongelmana, että puristan polvilla satulaa. Sen seurauksena pohkeet jäävät irti ja esteillä jalka heilahtaa taakse. Nyt viime perjantain, kun hyppäsin Pandalla yritin keskittyä koko ajan pitämään pohkeet kiinni ja jalkakin pysyi paremmin paikallaan. Joten parempaan ollaan menossa!
• Ohjat löysästi käsissä. Nykyään kyllä ohjien pituus pysyy paremmin hyvänä, mutta jos esimerkiksi hevonen hyppää vähän hassusti, lentää multa heti ohjat käsistä. Joskus tunnilla rupeaa kesken kaiken naurattamaan, kun ohjat ties missä ja jatkan vaikka esteradallakin eteenpäin. Muutama kuukausi sitten kävi vielä niin, että hypyssä raippa tökkäsi vähän Veikan lapaan ja se lensi kädessäni ylöspäin. Loppulinjan pidin sitten raipan keskikohdasta kiinni.

Kuvituskuvaksi kuva Kaaposta ja musta marraskuulta. Kyseisissä kisoissa tipuin toisella esteellä, joten ei mennyt sekään ihan nappiin.

#89 Ajatusten purkamista

Anteeksi pitkä ja sekava tekstitäyteinen postaus, jossa vain puran ajatuksia blogista ja kirjoittamisesta. Sanon tähän alkuun, että teki oikeasti hyvää vain kirjoittaa mitä mielen päällä oli. Tähän astiset postaukset onkin ollut liian tiukasti rajattuja ja olen jättänyt kaikki ajatukseni kirjoittamatta. Postaus sisältää mm. asiasta toiseen pomppivia aiheita ja tekosyitä postaustauoille. Nyt aion ryhdistäytyä ja kirjoittaa useammin ja mielenkiintoisemmin.

Blogi on ollut viime aikoina ollut todella epäaktiivinen. Nytkin on jo puoliväli kuuta ja neljä postausta. Neljä? Tulee viikon taukoja joka välissä ja postaukset tylsiä ja samanlaisia. Ei mitään uutta. Mietin päivittäin uusi postauideoita, yleensä keksimättä kuitenkaan mitään. Perustin ensimmäisen blogini viime kesän alussa Roosan kanssa. Olin hetken itsekseni jo miettinyt blogin aloittamista, mutta tullut tulokseen, että sitten kun on oma hevonen. Silloin en tiennyt sille ei ollut mitään järkeviä perusteita, mutta ajan kuluessa niitä on huomannut. Blogia on vaikea kirjoittaa jos käy vain ratsastuskoulun tunneilla. Kaikki eivät ehkä ajattele näin, mutta tältä se mun mielestä tuntuu. Käyn tunnilla kerran tai kaksi viikossa, joten kauheasti ei aihetta kirjoittamiseen ole.

Jos mulla olisi hevonen, voisin mikä päivä vain mennä tallille ja ottaa pari kivaa kuvaa tarhassa, tai raahata kaverin mukaan ottamaan yhteiskuvia. Ratsastuskoulussa se ei onnistu. Siellä hevosta ei voi vaan viedä pihalle kuvattavaksi, eikä tarhakuviakaan voi ottaa, koska hevoset ovat yleensä jo sisällä kun menen tallille. Oman hevosen kanssa viettäisin tallilla enemmän aikaa ja tekisin enemmän asioita. Voisin tehdä tallilla jotain varta vasten postausta varten.

Nyt kun olen miettinyt mistä voisin kirjoittaa tai minkälaisen postauksen toteuttaisin, pää on joko lyönyt tyhjää tai sitten on tullut välillä ihan kivojakin ideoita. Ainut huono puoli, että niiden totetuttamiseen tarvitsisin joko oman tai vuokrahevosen. Esimerkiksi voisin kirjoittaa hevosen viikon liikutuksista tai sen päivästä. Myös jonkinlainen liikutuskalenteri pidemmältä ajalta (esim. kuukausi) olisi kiva tehdä. Voisin kuvata vähän erilaisia videoita tai ottaa kivoja kuvia. Ottaisin hevosen varustekuvat ja esittelisin uusia heräteostoksia, kuinka löysin taas niin kivan huovan alennuksesta ja ostin, vaikka ei olisikaan ollut rahaa. Tämä kaikki vaan on haaveita ja unelmia. Sellaista sorttia jotka aion myös toteuttaa joskus. Joku päivä omistan hevosen.

Myös bannereiden tekeminen olisi helpompaa, varsinkin talvella, kun kuvia saa vain maneesista ja nekin puoliksi heilahtaneita tai rakeisia. Ei bannerilaatua siis. Nytkin ulkona otettuja kuvia on työlästä yrittää löytää koneelta. Kaikki on käytetty moneen kertaan ja suurin osa melkein vuoden vanhoja. Lisäksi kaikki kuvat ovat ratsastustunnilta.

Leiri on hyvä hetki täydentää kuvavarastot pitkää maneesikautta varten. Nyt olen yhdellä leirillä omistanut kameran ja kuvia tuli räpsittyä varmaan lähemmäs 500. Viime kesänä en edes ollut yhtä kamerafriikki kuin nyt jos niin voi sanoa. Kesällä siis varmasti kuvia saadaan ja monenlaisia. Kesän kääntöpuolena myös vakiotunnit jäävät taolle, joten en käy säännöllisesti ratsastamassa koko kesänä. Pitäisikin kehitellä joku idea, jolla pitää blogi hengissä.

Simo kesä 2014

Sadan postauksen maaginen rajakin lähestyy postaus postaukselta. Muutama idea spesiaaliksi on, mutta en ole varma onko ne tarpeeksi hyviä. Jotain pitäisi kuitenkin tehdä ja äkkiä, jos aion ehtiä ajoissa. Sadan postauksen jälkeen, muuten jätän häiritsevät numerot pois otsikon edestä, mitä hyötyä niistä edes on? Paitsi, että tietää kuinka monta postausta blogissa on.

Tästä lähtien yritän kirjoittaa vähintään kaksi tai kolme kertaa viikossa ja monipuolisia postauksia ja ehkä myös videoita silloin tällöin. Sitä odotellessa. :)

Mitä tykkäsitte vähän erilaisesta postauksesta? Oliko tylsä vai mukavaa vauhtelua?

#20 Heikkoudet VS vahvuudet

Moikka!

En tykkää yhtään itseni kehumisesta tai sanomisesta, että olen hyvä jossain. Kyllä se on mukava kun muut huomaa olevansa jossain hyviä, mutta itseltä se ei meinaa oikein luonnistua. En tykkää edes aloittaa keskustelua asiasta, jonka tiedän osaavani. Onko muilla samaa ongelmaa?

Nyt kuitenkin otan itseäni niskasta kiinni ja kirjoitan tähän asoita joissa olen omasta mielestäni hyvä. Vastapainoksi kuitenkin huonoja puolia. Nyt ollaan siis mun mukavuusalueen ulkopuolella.
        Keksin idean tähän postaukseen ollessani taluttamassa maanantaina. Tunnilla mentiin pääty-ympyrää ja ajattelin samalla, että tää on yks niistä asioista joita mä osaan. Nimittäin pääty-ympyrän ratsastus. Sitten aloin miettimään kaikkea yleistä ratsastuksesta jota en osaa, tai asioista jotka on mulle vaikeita.

• Pääty-ympyrä. Olen sisäistänyt aika hyvin pääty-ympyrän muodon, eikä se tuota ongelmaa.
• Hevosen hidastaminen. Saattaa kuulostaa vähän hassulta ja mitättömältä, mutta saan yleensä reippaat hevoset hallintaan ilman suurempia ongelmia.
• Hyvä tasapaino. En putoa kovin helposti. En oo varma kuuluuko tämä tähän postaukseen, mutta laitompa nyt kuitenkin. Totta kai silti putoan joskus, mutta yleensä en vaikka hevonen lähtisi sivulaukkaa tai pukittaisi. Ehkä ratsastuskouluhevoset ei vaan tee mitään mistä putoaisi.
• Laukassa keventäminen. Pari kertaa olen tunnilla laukassa keventänyt ja mulle tosi helppoa. Muut eivät meinanneet millään löytää rytmiä, mutta ei mun mielestä ollut vaikeaa.
• Hyvät kisahermot. En jännitä yleensä ollenkaan ja muistan radat. Viime kisoissa edellisenä iltana seitsemän aikaan en osannut vielä kumpaakaan rataa... Hups!

• Käsien paikka. Oikeassa kierroksessa meinaa käsi seilata kaulan väärälle puolelle ja kun yritän korjata asiaa, heppa kääntyykin liikaa. Tämä saattaa johtua osittain siitä, että ohjien päät kääntyvät aina vasemmalle puolelle, joka saattaa vetää kättä sinne päin. Jos hepalla on pitkät ohjat, pidän yleensä ohjien keskikohtaa satulahuovan päällä edessäni, niin, että ohjia menee molemmille puolille. Hankala selittää! :D
• Laiskan hevosen liikkumaan saaminen. Vastakohta vahvuuksiin. Jotenkin aina laiska hevosen pysyy mulla koko tunnin laiskana ja aina se pyytäminen unohtuu ja sitten madellaan eteenpäin ja opettaja saa repiä hiuksia päästä. Nykyään kuitenkin vähän paremmin muista pyytää hevosta eteen kun olen mennyt paljon Fabella, joka on vähän hitaanpuoleinen.
• Keyvt- ja esteistunta. Tasapaino-ongelmia kenties. Kauhean hankalaa käynnissä tai laukassa. normaaleille jalustimilla pysyä kevyessä istunnassa. Ravissa se on vähän helpompaa ja pitkillä tai ylilyhyillä jalustimillä helppoa. Jotenkin ritiriitaista sille, että mulla on yleensä aika hyvä tasapaino. Esteistunnassa vähän sama juttu ja en oikein ole kunnolla sisäistänyt sen ideaa.  
• Jalustimet laukassa. Laukassa paino ei meinaa pysyä jalustimilla ja jalustimet vaan kilisee jalassa. Sama kun niitä ei olisi ollenkaan.

~jossu

Missä te olette hyviä?