Kisatreeniä Tupsulla

Torstai meni tosiaan tuntsareissa, mutta ihan vielä ette pääse kuulemaan niistä, vaikka YouTuben puolelta jo videot löytyvätkin. Palataan sen sijaan tiistain kouluvalmennukseen, jonka sitten menin Tupsulla. Viime kerrasta olikin aikaa, sillä viimeksi kesällä olen tämän mustankirjavan harjahirmun kyytiin päässyt estetunnin merkeissä. Sitä edellisestä kerrasta onkin sitten jo tosi kauan.

Heti käynnissä kyllä jo huomasi, ettei Tupsu oikein meinaa asettua tai taipua ja oikoo helposti. Yritin ratsastaa jokaisen kulman huolella ja tehtiin alkuun ympyröitä ja kiemuroita. Kiemuralla saatoin kääntää voltin takaisin uralle päin, jotta sain asetuksen tehtyä. Välillä jos ravissa ei vain yksinkertaisesti onnistunut, tein jonkun kulman käynnissä ja siirsin takaisin raviin. Itselläni on istunnassa tullut vähän ongelmaksi, että unohdan helposti kyynärkulman ja heitän kädet vaan suoriksi. Ohjien mitta on kyllä parantunut, kun muistan ottaa alusta asti tarpeeksi lyhyen ohjan, mutta joskus kyllä videolta jälkeenpäin huomaa, että olisihan se voinut olla lyhyempikin. Kyllä huomaa, että videoista ja kuvista on oikeasta apua oman ratsastuksen kannalta, kun voi jälkeenpäin itse nähdä virheensä. Alkuverkassa vielä laukattiin molemmissa suunnissa pääty-ympyröillä ja oli kyllä outoa istua Tupsun laukassa, se on niin erilainen kuin monen muun hevosen, jolla olen viime aikoina mennyt.

Valmennuksen aikana tehtiin vähän eri tehtäviä kouluradasta, jotka saattaisivat aiheuttaa ongelmia, tai joita voisi olal hyvä vielä tarkistella. Varsinkin kun muutamalla oli vähän erilainen hevonen alla, kuin yleensä. Videolla näkyy mm. keskiravit, joissa nojasin kyllä liikaa taakse, mutta oli kiva huomata, kuinka helposti Tupsu reagoi pohkeeseen ja eroa syntyi, vaikka ei se nyt ehkä mitään laadukkainta keskiravia ollut.

       Tehtiin myös K.N:nnän vasen laukka pariin kertaan, mutta sitä ei näy videolla. Laukkalävistäjän lopuksi tulee käyntisiirtymä ja ne sujuivat yllättävän hyvin.

Sain ottaa valmennuksen lopuksi muutaman hypyn, jotta saisin edes vähän käsitystä, että mitenkäs tämä nyt hyppäsikään. Se tuli tarpeeseen, sillä olin heti ensimmäisellä ristikolla hypyttämässä aivan liian kaukaa ja siksi lähdin itse liian aikaisin hyppyyn. Onneksi Tupsu tiesi paremmin. Mulla on muutenkin vähän tapana aina tavalla tai toisella sössiä ensimmäinen hyppy. Muut hypyt sujuivat paremmin.

Auringonpaisteessa oli kiva ratsastaa ulkokentällä ja valmennuskin oli ihan ok, vaikka ei mitään huipputuloksia saatukaan aikaan. Palataan seuraavassa postauksessa, sillä kertaa jo kisatunnelmissa!

Kauden ekat kisat Veikalla

Näistäkin kisoista on jo melkein kaksi viikkoa, mutta nyt on ollut tosi paljon koulujuttuja ja kokeita, enkä ole oikein missään välissä ehtinyt kirjoittelemaan. Nyt kuitekin ollaan takaisin. 

Olen nyt hetken aikaa mennyt enemmän Veikalla, joka on tosi sopiva hevonen mulle tähän väliin. Vähän ehkä pieni, mutta se ei menoa haittaa. Menin kisoissa K.N. Specialin, jota harjoiteltiin paljon valmennuksissa ja tunneilla. Tarkotus oli liittää tähän samaan postaukseen myös edellisen valmennuksen video, mutta Movie Maker temppuili, enkä saanut videota tehtyä ollenkaan.

Loput kuvat © Julia Marttila

Kisoissa oli vain kolme luokkaa, joista menin keskimmäisessä. Vaikka odottelua oli paljon, kului aika kuitenkin melko nopeasti. En tehnyt Veikalle sykeröitä, koska niistä ei olisi saanut kovinkaan nättejä, vaan kokeilin jotain verkkoletin tyyppistä harjan juureen. Kuvissa saattaa sitä vähän näkyäkin.

Varmaankin ensimmäistä kertaa sain 1-tason kisojen verkassa tehtyäkin jotain. Nyt kun ei tarvinnut meittiä, mihin suuntaan hevonen säikähtää seuraavaksi ja muiden ratsukoiden väistelykin sujui hyvin, pääsin tekemään ihan hyvän verkan. Ravissa vähän radan teitä ja laukassa samoin. En enää muista sen tarkemmin miten verryttely meni.

Rata meni ihan hyvin, vaikka siinä olikin virheitä, mutta huomattavasti paremmin kuin valmennuksessa. Veikka reagoi pohkeseen paremmin, vaikka se jäikin välillä vähän hitaaksi. Keskiravia siitä ei meinaa oikein löytyä, tai ainakaan en ole itse koskaan saanut kovin paljon eroa, joten siitä ei paljoa pisteitä tullut. Volteilla ravi jäi vähän hitaaksi.

Vasen laukka meni ilman sen kummempia ja varsinkin raviinsiirtyminen tuli oikeassa paikassa. Yleensä Veikka on joko tiputtanut raviin liian aikaisin tai sitten olen saanut sen melko epätyylikkäästi jatkamaan loppuun asti. Paperissa kuitenkin luki, että valmistele paremmin, mikä ei sinänsä ollut edes mahdollista. Toinen laukka ei mennyt ihan niin hyvin, koska aluksi nousi väärä ja se loppui liian aikaisin.

Kaiken kaikkiaan rata oli ihan ok, vaikka lopulta oltiinikin vasta sijalla 17/22 prosentein 57,2%. Olen itse asiassa menossa huomenna helatorstaina tuntsareihin, jossa ratana myös K.N.Vähän eri hevonen vain, nimittäin Tupsu, joka on muutaman kerran joskus blogissakin esiintynyt. Katsotaan mitä meidän yhteistyöstä kisoissa tuleekaan.

Tampereen hevosmessut

Hevosmessuistakin on jo vierähtänyt hetki ja nyt sain vihdoin laiteltua kaikki kuvat galleriaankin asti. Viime viikolla oli vähän koulukiireitä, sillä joka päivä oli joku koe tai jonkin työn palautuspäivä. Nyt muutenkin keväällä on tosi paljon kaikkea, kuten valtakunnalliset ja ysein gaala ja tosi monesta aineesta tehdään jokin työ, jotka meinaavat vähän kasaantua. Nyt onneksi on vähän kiirettömämpi väli ja pääsin tännekkin kirjoittelemaan.

Messukeskuksen hyvästä valaistuksesta huolimatta suurin osa kuvista epäonnistui ja vasta valjakkoajon aikana ne alkoivat onnistumaan paremmin. Kuvasin kylläkin jokaisen näytöksen eri paikasta, silläkin saattaa olla vaikutusta. Olimme messuilla siis lauantaina heti ammusta valjakkoajon loppuun asti. Paikan päälle päästiin seuran bussilla.

Ensimmäisenä ohjelmassahan oli Christopher Wegeliuksen esteklinikka, jota oli tosi mielenkiintoista seurata, mutta siitä en saanut yhtäkään onnistunutta kuvaa. Galleriassa niitä on silti muutama vähän parempi esillä. Sitten seurasi rotuesittely, josta erityisesti jäi mieleen andalusianhevonen, josta onkin heti postauksen alussa monta kuvaa. Sekä hevonen, että esitys olivat hienoja. Muita mistä erityisesti tykkäsin, oli shetlanninponi, ihan vaan koska shettikset ovat niin söpöjä, suomenhevonen, jossa oli kaikki suuntaukset pienhevosesta työhevoseen sekä shire, joka ihastuttaa aina koollaan ja karvatupsuillaan.

http://josefiinamaijala.kuvat.fi/kuvat

Ennen päivän esteluokkia kävimme syömässä ja saatiinkin odottaa hampurilaisia puoli tuntia. Ehdittiin juuri ja juuri ensimmäisen 110 cm luokan alkuun. Sitä oli mukava kuvata, koska jostain tuli tarpeeksi valoa ja kaikki kuvat ovat edestä päin, joten ne onnistuivat vähän paremmin. Jälkimmäiseen 120 cm luokkaan vaihdoin sitten paikkaa ja ei taas tullut yhtäkään hyvää kuvaa.

Estekisojen jälkeen oli issikoiden esitys, joka oli taas hienoa katseltavaa. Ainakin viime vuonna oli muistaakseni myös islanninhevosten esitys. Itsekin olen kerran päässyt issikalla menemään maastossa aika kauan sitten. Kerran rallitettiin vähän jonon ohi, mutta hauskaa oli. Olisi mukava päästä uudestaankin joskus.

Suomenratsujen orivalkadissa oli todella hienoja oreja ja jotkut niistä hyppäsivätkin ihan valtavia esteitä. Toiset taas näyttivät taitonsa kouluratsastuksen puolella ja yhdellä oli perässään kärrytkin. Tämä samainen hevonen esiintyi myöhemmin valjakkoajon puolellakin.

Eilen päätin väsätä tälläisen vähän erilaisen kuvat, jota olen oikeastaan jo pidemmän aikaa suunnitellut.

Kaikista eniten odotin päivän viimeistä ohjelmaa eli valjakkoajoa. Valjakkoajo on mielestäni tosi kiehtova laji ja melko erilainen kun ratsastuslajit vaikka onkin peruskaavaltaan sama. Haluan ehdottomasti kesällä päästä kuvaamaan valjakkoa ulkonakin. Kisassa oli mukana messuilla paljon erilaisia hevosia ihan laidasta laitaan. Jopa pieni shetlanninponi, joka oli ainakin muistaakseni viime tai toissa vuonna parivaljakossa emänsä kanssa. Valjakkoajo on sellainen laji, jota haluaisin myös ehdottomasti kokeilla joskus.

En ostanut messuilta mitään muuta kuin uuden kouluraipan, koska vanha on niin kulunut. En muistanut yhtään kuinka pitkä se vanha oli ja halusin kuitenkin saman pituisen joka vaikeutti hitusen etsintöjä. Lopulta löydettiin samanlainen kuin vanhani, mutta siinäkään ei lukenut pituutta, joten verrattiin siihen sitten sen paikan kaikkia raippoja, kunnes löytyä joku missä oli ilmoitettu pituus. Loppujen lopuksi ostin melko tavallisen 100 cm pitkän kokonaan mustan raipan, jossa oli kahvassa jonkinlainen geelipäällyste. Ainakin pitäisi pysyä kädessä. En ole päässyt raippaa vielä kokeilemaan, vaikka olenkin muutaman kerran ratsastanut, koska olen kulkenut tallille skootterille säiden parantuessa. Toivotaan, että perjantaina pääsisi sekin testiin.

Loppuun vielä pieni video, jonka kokosin messuilta kuvaamistani pätkistä. Huomasin nyt vasta, että toinen valjakkoajopätkä on vähän hullussa välissä, mutta ei anneta sen häiritä. Noista otsapannoista mitkä näkyvät videon lopussa oli ihan pakko saada videonpätkä, ne näyttäisivät niin hienolta jollain kimolla hevosella ja saisihan siitä toki ihan kivoja kuviakin. En toki miettinyt tätä asian kuvauksellista puolta ensiksi.

Josko nyt..?

Ei näköjään ihan pitänyt lupaukseni aktiivisemmasta kirjoittelusta. Tässä välissä ehdin ajatella, että alkaisin taas bloggaamaan useamman, sen jälkeen harkitsin todella vakavasti ihan kunnollista taukoa ja olisin varmaan tehnyt siitä jo postauksenkin, jos olisin avannut koneen. Siihen olisi loppunut tämän blogin tarina ainakin tältä erää. Nyt kuitenkin tehdessäni tilausbanneria, sain intoni takaisin ja halusin vain ruveta kirjoittamaan postausta.

Toivon, että nyt jatkuisivat taas aktiivisemmat ajat, mutta niitä varten tarvitaan pieniä muutoksia. Tämä ulkoasu on ollut poikkeuksellisen kauan, mutta pidän siitä edelleen, joten se saa jäädä ainakin toistaiseksi. Osaksi siksi, että en osaa tällä hetkellä tehdä kovinkaan hienoja bannereita. Blogin sisältö tulee todennäköisesti muuttumaan ainakin osittain. Tuntipostauksia tulee, mutta ei ainakaan enää samalla kaavalla kuin ennen, koska niiden tekeminen alkoi tuntua rutiinilta ja oli tylsää. Valokuvaus tulee varmasti ainakin keväämmällä kasvamaan osa-alueena, vaikka nytkin suuri osa postauksista liittyy siihen. 

Viime huhtikuun jälkeen postaustahti on alkanut pikkuhiljaa harvenemaan ja lokakuun jälkeen romahti alle viiteen postaukseen kuukaudessa. Enää ei ehkä puhuta niistä 15 postauksesta kuukaudessa, koska olen hukannut luovuuden jonnekin matkan varrelle. Postausideoita saa siis heitellä!

Tähän loppuun vielä video ja muutama videolta kaapattu kuva kankitunnilta, josta en koskaan kirjoittanut postausta.

Vuosi 2015

Olen nyt osittain tietoisesti pitänyt vähän taukoa blogin kirjoittamisesta. Ei huvittanut kirjoittaa ja tuntui, että uudetkin ratsastuskuvat ovat tismalleen samanlaisia kuin edellisetkin. Nyt kun on tullut lomailtua ja olla vain tekemättä mitään, kirjoitusinto on pikkuhiljaa palailemassa. Nyt kun tunnit vielä alkavat alan varmaankin tekemään postauksia. En ehkä kovin usein, mutta silloin kun siltä tuntuu.

Edellisen ja tämän postauksen välissäkin on ehtinyt jo tapahtua kaikenlaista. Tipuin kisoissa, tuloksena aivotärähdys ja uuden kypärän osto. Päätettiin sitten ostaa Charles Owen, koska se on todella laadukas ja turvallinen kypärä ja uusien kypäräsäädösten mukainen, jotka käsittääkseni tulivat tänä vuonna. Kypärä on malliltaan Ayr8.
        Seuraavan kerran menin selkään viikon päästä ja se sattui olemaan kisaverkka. Tunnustan, että ensimmäistä kertaa jännitin hevosen selkään kiipeämistä. Olin yksin verkassa koko kisojen viimeisenä ja sain ottaa muutaman hypyn, koska Kaapo oli jo mennyt monta rataa. Hypätessäni verkkahyppyjä sain varmuuden takaisin ja radalla vain hymyilin. Perusradalta tuli pudotus, mutta olen silti tyytyväinen. Halutessasi voit katsoa ratavideon täältä.

Ennen lomaa oli vielä estetunti, jonka menin Veikalla, tallin uudella suokilla. Veikka oli ihan hauska tapaus, vaikka en itse osannutkaan välillä yhtään. Tein tunnista videon, jonka näkee täältä.
        Kaksi päivää ennen joulua sain todistuksen käteen ja suoraa koulusta lähdin tallille joulumaastoon, vaikka lunta ei ollutkaan. Menin maaston Pollella, joka oli innoissaan ja heitti pienen pukinkin yhden laukkapätkän aikana ja meinasi kiilta Tupsun ohitse. Takaisin tullessamme olin päästä varpaisiin kurassa. Yritin putsasta saappaita takaisin mustiksi ennen illallla olevaa valmennusta, mutta onnistuin vain levittämään kuran ja valkka mentiinkin sitten enemmän harmailla kuin mustilla saappailla. Valmennus meni hyvin, mutta siitä ei ole materiaalia. Varsinkin laukoissa Kaapo oli tosi hieno. Tästä on hyvä jatkaa ensi kaudella.

Nyt päästäänkin vihdoin postauksen varsinaiseen aiheeseen, eli videoon vuodesta 2015. En tehnyt mitään hienoa videota, kokosin vain pätkiä viime vuodelta. Videosta tuli vähän pitkä, mutta en osannut karsia mitään poiskaan. Toivottavasti joku jaksaa katsoa sen kokonaan.

 

"Ehkä joskus koulutunnilla"

Perjantaina hyppäsimme tunnilla, koska sunnuntaina menemme kisoihin ja hyppytaukoa oli muutama viikko. Roosa meni Kaapolla, joten pääsinkin sitten kokeilemaan ihan uutta tuttavuutta. Tämä kyseinen 2008 syntynyt tamma on kutsumanimeltään Roby, tai oikeastaan Ropsuksi sitä monet sanovat. Se on tallin oma kasvatti ja nykyään Annikan kilpahevonen. Se ilmeisesti nyt talven aikana on tulossa silloin tällöin tunnille, mutta en todellakaan arvannut itse pääseväni sillä menemään ja vieläpä esteitä.

Ropsu oli jo käynnissä todella innokas. Käveli reippaasti ja tuntui siltä, että se olisi siirtymässä raviin koko ajan. Sitten kun otettiin ohjat käteen ja lähdettiin ravaamaan niin kyllä se olikin hieno. Ravi oli niin ilmavaa, mutta kuitenkin samalla tasaista. Tehtiin sellaista tehtävää, että pitkän sivun alusta väistettiin muutama metri uran sisäpuolelle ja sitten ylitettiin puomi. Väistö onnistui vasemmalle paremmin. Ei se varmaan joka kerralla edes väistänyt kunnolla, mutta kuitenkin irtosi uralta. Oikealle sitten aluksi Ropsu meinasi jämähtää uralle, eikä ensimmäisellä kerralla väistänyt ollenkaan. Käänsin seuraavalla kerralla ihan vähän uran sisäpuolelta ja päästiinkin sitten oikeaan linjaan. Väistö ei varmaan kyllä ollut kovin hyvää. Ropsu oli jo ravissa aluksi vahva, mutta kun sen sai hidastamaan, se jatkoi sopivassa temmossa. 

Otimme laukkaa alkuverkassa pääty-ympyröillä molemmissa päädyissä. Ropsu lähti ensimmäiseen laukkaan kuin tykin suusta. Vauhti näyttää videolla ihan sopivalta, mutta aluksi kyllä laukattiin aika lujaa. Ravisiirtymässä saikin sitten pelhameillakin ihan kunnolla kiskaista, että siirtymisen sai tehtyä. Ympyröillä se oli vielä suhteellisen helppoa. Pikku välikäyntien jälkeen aloimme kääntää päädystä keskihalkaisijalle kolmelle ravipuomille, joiden jälkeen nostettiin sen puolen laukka kumpaan suuntaan aikoi kääntyä. Puomit menivät ihan hyvin, vaikka ennen niitä sai ottaakin ison pidätteen. Laukka nousi hyvin, mutta oli välillä väärä ja jäi sitten ristilaukkaan, vaikka Ropsu vaihtoikin etupään. Muutaman kerran jouduin kääntää voltille, koska en meinannut saada sitä raviin ollenkaan suoran jälkeen.

Hypättiin tunnilla rataa ja aloitimme ensin lävistäjän lopussa olevalla ristikolla. Ensimmäinen hyppy oli vähän tunnustelua, miten tämä reagoi esteisiin ja kuinka lujaa oikein mennään. Muutamaa askelta ennen Ropsu otti spurtin ja hyppäsi sitten aika pitkän loikan. Seuraava kerta sujui paremmin, koska sain tehtyä kunnon pidätteen ja tuli yksi askel lisää. Tehtävään lisättiin toinen este, jolle ratsastettiin päädyn kautta ja käännettiin uudelle lävistäjälle. Ensimmäiselle esteelle tuli erikoinen hyppy, koska toin aika pohjaan, mutta se oli parempi, kuin tosi kaukaa, koska Ropsu oli paremmin hallussa ja pääsin ratsastaamaan seuraavalle esteelle.

Rataan lisättiin seuraavalla kierroksella pitkän sivun suuntaisesti oleva okseri. Ykkösen jälkeen laukka jäi ristiin, joten korjasin sen voltilla. Kakkoselle tuli hyvin, mutta sen jälkeen laukka lähti vähän kiihtymään ja tein toisen voltin, jolla sain hevosen taas haltuun. Okserille tuli taas vähän kiihdytyslähestyminen. Tulimme vielä kerran pidennettyä  ja korotettua rataa, johon lisättiin vielä kaksi ensimmäistä estettä uudestaan eri suunnista. Kaksi ensimmäistä estettä mein hyvin, vaikka puomi tulikin alas. Okserille ihan hyvin, vaikkakin edelleen reippaasti. Jouduin tehdä tässä välissä ymypyrän, koska pudonnutta puomia nostettiin vielä. En suoristanut kunnolla esteelle ja Ropsu huomasi sen vähän myöhään, joten tuli kiemurainen lähetysminen ja pohjaan. Viimeiselle yritin jostain syystä ottaa vielä lisäaskeleen, vaikka paikka olikin ainakin videolta katsottuna ihan hyvä. Ropsu olikin eri mieltä ja hyppäsi jo enkä päässyt kunnolla mukaan hyppyyn. Tulimme vielä jokainen lopuksi jonkin kohdan radasta ja tulin kaksi ensimmäistä estettä. Niitä ei näy videolla, mutta se sujui hyvin.

Oli tosi kiva päästä kokeilemaan Ropsua ja ehdottomasti haluaisin uudelleenkin mennä. Oli vähän haastetta, mutta kun oikeat nappulat alkoi vähitellen löytymään, alkoi sitten sujumaankin paremmin.

Osa videoista on kuvattu puhelimella, koska kamerasta alkoi loppua tila ja akku. Koko videon laatu sitten huononi selittämättömästä syystä jossain vaiheessa.

Viikon takaiset koulumestaruudet

Huh, nyt on taas kulunut viime postauksesta yli kaksi viikkoa ja kisoistakin viikko. Tämä postaus kuitenkin kertoo niistä kisoista, joten eiköhän mennä itse asiaan.

      1-tason kisat alkoivat vasta kymmeneltä, mutta koska menimme myös tallikisaluokan osallistujien vähäisen määrän vuoksi, lähdin tallille jo puoli kahdeksan aikaan. Silti aikaa oli liian vähän ja Kaapon sykeröistä tuli aika kamalan näköisiä. Sillä on sen verran paksu harja, että ei ihan näillä taidoilla siististi letitetty. Verkka alkoi jo kymmentä vaille yhdeksän ja itse kisa tasan yhdeksältä. Verkassa Kaapo kyttäsi molempia päätyjä aika lailla. Varsinkin katsomon pääty oli tosi pelottava. Siinä sitten ravasin molempiin suuntiin päätyjen kautta ja tein ympyröitä. Siinä samalla päädyt muuttuivat vähän vähemmän pelottaviksi. Kaapo oli pakoin todella jännittynyt ja kun pujottelin kartioita, oli kääntäminen vähän hankalaa. Etenkin viimeinen kaarre, kun pääty jo lähestyi.

Itse ratakin sujui jännittyneissä merkeissä, eikä radan jälkeen ollut erityisen hyvä fiilis. Onneksi videolla ei näytä ikinä niin kamalalta. Heti keskihalkaisijalla vähän kiemurtelua ja molemmilla lävistäjillä lähes unohdin tehdä temponlisäykset. Lisäksi katsoin kevennyksen aluksi väärin ja vaihdoin sen sitten useamman kerran. Laukkaosuus sujui tasaisesti. Lopputervehdyksessä pysähdys oli aika lailla vinossa, mutta monista virheistä huolimatta tuloksena jaettu 2. sija yhdessä viiden muun kilpailijan kanssa. 

Tässä Hevoshullu-luokassa on omasta mielestäni aika epätarkka arvostelu, koska radasta otetaan viisi osaa, esim istunta tai oikeat tiet ja niistä tähtiä yhdestä viiteen. Mutta toisaalta ei sitä varmaan olekaan tarkoitettu niin vakavaksi kilpailuksi.

Laittakaa videon laatu suurimmalle mahdolliselle, ellei se ole jo

Se meidän ns. pääluokka eli B-merkin kouluohjelma, joka oli samalla junioriseuramestaruus, alkoi vasta puolen päivän jälkeen, mutta ei siinä välissä silti ollut kovin paljon odotteluaikaa. Tai ainakin se tuntui lyhyeltä. 

Lähdin luokassa viimeisenä, joten verkan jälkeen odotteluaikaa oli hetki. Päästessäni uudelleen maneesiin tuomarien laskiessa edellisen pisteitä, jälleen ravailin päädyt. Kaapo oli vähän rennompi kuin ekassa luokassa. Olikin sitten ilmeisesti ihan hyvä mennä se alkuun, ettei olisi ihan uusi tilanne kuitenkaan.

Rata näyttää videolla paremmalta, kuin miltä se tuntui. Ravitemponlisäyksessä kuskilla oli ongelmia pysyä penkissä kiinni, Kaapon ravi on normaalistikin vaikea istua. Pohkeenväistö vasemmalle alkoi hyvin, mutta huononi vähän loppua kohti. Oikealle se taas oli alusta alkaen huono. Oikea laukka sujui aika tasaisesti, käyntinostokin ihan ok. Vasen laukannosto ei sitten taas ollut niin hyvä, miten voi ravista laukannosto olla niin vaikeaa. Lävistäjä, jossa tuli samalla temponlisäys laukassa, meni muuten hyvin, mutta siirtyminen tuli liian ajoissa. 

Ei sillä radalla ihan mestaruuksia voitettu, vaikka pronssista uupuikin vain 2,5 pistettä. Tuloksena siis 134,5/230 ja prosentteja 58,478%. Luokassa kahdeksas yhdestätoista ratsukosta, Sekä mestaruudessa 5. sija. Oli kiva päästä taas pitkästä aikaa kouluakin kisaamaan. Kaapo oli hieno ja rauhallinen kuin mikä, kuin kokenut kisakonkari, vaikka onkin vasta 5 vuotias. Jos vaikka otettaisiin seuraavista kisoista tavoitteeksi 60%.