Leiri - Päivä 4: Esteitä, hevosagilityä, ilman satulaa ja yömaasto

Torstaina menimme poikkeuksellisesti esteitä jo aamulla, kun ei ollut ihan niin kuuma. Hyppäsin todella pitkästä aikaa Vertillä, jolla viimeksi menin kouluakin viime kesänä. Hyppykerrasta ei ole mitään muistikuvaa.

Kentällä oli valmiina neljä estettä, joista kolme oli S-kiemuran muodossa. Aluksi menimme kiemuraa ravissa puomeilla. Kaarteissa piti olla tarkkana, että ne ovat sopivan kokoiset, eivätkä liian suuret. Viimeisen puomin jälkeen taas hevoset lähtivät helposti jo oikomaan, eivätkä menneet kunnolla kulmaan.

Verkkahypyt otimme pelkästään kiemuran keskimmäiselle esteelle pienelle ristikolle. Ensimmäisessä hypyssä jäin jälkeen, mutta toinen meni paremmin. Pitäisi vaan muistaa pitää se paino tarpeeksi jalustimilla, eikä istua satulassa kuin perunasäkki ja jalustimet heiluu jalassa.

Sen jälkeen tultiin itse kiemuraa. Aluksi siinä oli vain kaksi ensimmäistä estettä ja kolmas oli puomi. Vertti kääntyi hyvin ensimmäiselle ja kaarre toisellekkin tuli sopivasti. Se vaihtoi laukankin ristikon päällä kun siirsin pohkeet toisin päin. Pian kaikki esteet nostettiin ristikoiksi ja tulimme samaa tehtävää muutaman kerran. Kovin tarkasti en muista kertoa, kun tunnista on jo yli viikko, mutta päällisin puolin kiemura sujui hyvin.

Hyppäsimme myös pientä rataa, joka sisälsi kiemuran toisen esteen, joka oli laitettu okseriksi, sekä kolmannen esteen toisesta suunnasta, josta oli linja kavaletille. Vertti yritti oikoa päädyssä aika paljonkin ja linjan ensimmäiselle esteelle tuli pohjaan. Pieni eteenratsastus ja toiselle esteelle ihan sopiva viisi askelta.

Lopuksi saimme hypätä kentällä olevista esteitä oman keksimämme radan, jokainen omansa. Ratani alkoi kiemuran ensimmäiseltä esteeltä, tosin toisesta suunnasta. Sen jälkeen linja toisesta suunnasta, okseri ja linja uudestaan. Okserille käännyttäessä Vertti vähän punki ulospäin ja laukka hidastui. Okserille tuli sitten pohjaan. Radan jälkeen tulin okserin vielä uudestaan ja se meni ainakin vähän paremmin kuin edellinen kerta.

 

Teoriatuntia varten rakensimme kentälle muutaman agilitytehtävän, joita sitten teimme Kompan, Röllin ja Tupsun sekä Miralla mukana olleen Hallan kanssa. Menin radan ensin Kompan kanssa ja myöhemmin myös Hallan. Muistaakseni menin myös Röllin tai Tupsun, en muista kumman.

Katsokaa nyt kuinka suloinen se on ♥

Halla

Kompalle kavaleteillakin sai nostella jalkojaan

Tässä tehtävässä Tupsulle oli hyvin, että yksi puomi pysyi ylhäällä. Sokerinpala siis kierrettiin ympäri ja samalla ylitettiin jokainen puomi.

Lopuksi Mira meni kavaletit Kompan kanssa laukassa ja Kompa hyppäsi kaksi viimeistä kerralla.

Teorian jälkeen suuntasimme Kompan kanssa ottamaan pääkuvia. Miten voikaan poni oll noin suloinen! 

Iltapäivällä menimme uudestaan ilman satulaa. Sain ratsukseni Simon, josta en ollut ihan niin varma, että oliko se hyvä idea. Talvisissa koulukisoissa ja ainoalla estetunnillamme kuului rataan myös pukittelua. Agilityn jäljiltä kentällä oli sokkelo ja kavaletit jäljellä. Aluksi menimme sokkeloa käynnissä ja isokokoisella Simolla sai olla tarkkana, että se kääntyy. Leikimme myös Seuraa johtajaa, jossa ylitimme kavaletteja. Simolla on niin tasainen ravi, että siellä oli paljon helpompi olla kuin Tupsun ravissa. Laukka taas on isoa ja keinuttavaa, mutta kyllä sielläkin pysyi.'

Leikimme taas Talli palaa ja siinä menikin sitten hetken aikaa. Myös yksi kierros väriä otettiin ja olin Simolla päädyssä huutamassa värejä. En ainakaan muista, että olisimme leikkineet mitään muuta.

Hyppäsimme taas pitkällä sivulla olevaa estettä, ensin oikeaan kierrokseen ristikkona kahteen kertaan ja kerran pystynä. Vähän hyppäämistä mietin, että toivottavasti hevonen menee yli ja pysyy käsissä. Ihan hyvinhän se meni tähän asti.

Sitten vaihdoimme suuntaa ja este oli pikkuisen isompi kuin toiseen suuntaan. Ja eiköhän Simo hyppää ohi, ja en tietenkään pysy kyydissä. Kauan ennen estettä Simo punki jo ulos ja olin aika varma, ettei se hyppää, mutta ajattelin sen menevän siististi ja loivasti ohi. Mutta sitten se hyppäsikin vähän isommin sivuun. Yleensä muistan tippumiseni aika hyvin ja jopa ne miljoonat ajatukseni ennen kuin osun maahan. Nyt en muista mitään muuta kuin auringon ja sen, että löydän itseni maasta. Ja, että kolautin pääni tolppaan ja siihen sattuu vähän. Säikähdin itse aika paljon ja jäin istumaan maahan hetkeksi. Nousin takaisin selkään ja uusi yritys ravissa ristikolle ja sitten laukassa. Ja Simo meni kiltisti yli. Käskin muuten tunnin aluksi muitten leiriläisten muistaa kuvata tippumiseni. Ja he tekivät työtä käskettyä, siitä on sekä video, että kuvia!

Hyppäämisen jälkeen leikimme vielä hetken Talli palaa, ja ilmeisesti pää otti ihan kunnolla osumaa, koska piti iahn oikeasti miettiä, että mikäs leikki se olikaan, vaikka juuri sitä leikittiin. Mutta ihan sillä siitä onneksi selvittiin.

Yömaastoon lähdimme vähän ennen yhtätoista. Sinne pääsin Tupsulla, jolle Anni oli tehnyt letin ja laittanut kukkia. Käynnissä ja ravissa etenimme suurimman osan matkasta, mutta kyllä laukattiinkin pari kertaa. Tarkoitus oli kuvata kypäräkameralla jotain, mutta se lähti irti alkumatkasta... Käytiin se sitten myöhemmin hakemassa tiensivusta.

Leiri - Päivä 3: Ilman satulaa ja valokuvausta

Alkuleiri kului nopeasti ja äkkiä oli jo puoliväli eli keskiviikko. Aamupäivällä menin vähän tutummalla hepalla, Simolla. Päästiin menemään kentällä ja tunnin aiheena oli viisikaarinen kiemura-ura. Kenttä on sen verran iso, että siellä mahtui tekemään hyvin enemmänkin kaaria.

Verkkasimme aluksi ravissa ympyröillä ja sen jälkeen laukassa. Laukan aikana ympyrön jälkimmäinen puolikas asetettiin ulospäin. Sain neuvoksi kuitenkin ennen siirtymää raviin asettaa vähän normaaliin suuntaan ja laskea kättä alas, että Simo ei siirtymässä heittäisi päätä kovin ylös, kuten se yleensä tekee, ja ettei siirtymästä tulisi ihan niin epätasainen.

Verkan jälkeen aloitimme viisikaarisen tekemisen. Ensimmäinen kaari oli vasemmalle. Kaarien välissä piti muistaa suoristaa huolellisesti ja asettaa sen jälkeen uuteen suuntaan. Simo oli reippaalla tuulella ja se kuunteli kuuliaisesti jokaisen pienenkin apuni. Vaihdoimme suuntaa ja tulimme kiemuraa myös toisesta suunnasta.

Lopuksi laukkasimme vielä ymypyröillä vasta-asetellen. Tunti sujui aika tasaisesti, ei huonosti, muttei erityisen hyvinkään, mutta olen ihan tyytyväinen. Oli kiva mennä leirillä Simollakin, jolla olen talvella ja keväällä aika paljon mennyt.

Teoriassa otimme muutaman hevosen ja nypimme niiden harjan ja Imbu myös klipattiin. Muita hevosia olivat Vertti ja Nipa. Vertin harja oli niin paksu, että sitä ilmeisesti lyhennettiin myös saksilla, koska nyppininen olisi voinut olla vaikeaa. Menimme tavallaan 3-4 ryhmiin hevosta kohden. Pääsin nyppimään Nipan harjaa ja alkusähellyksen jälkeen se alkoi sujua aika hyvin. Kanssani nyppimässä olivat myös Mira ja Johanna. Klippasin myös pienen osan Imbun kyljestä. Nipan harjan nyppiminen jäi päivällä vähän kesken, joten kysyin saisinko tehdä sen illalla loppuun, kun oli varusteiden putsauksen aika. Fabe ei ollut tunneilla, joten mulla ei ollut varusteita pestävänä.

Iltapäivällä oli vuorossa leirin ensimmäinen ilman satulaa tunti, jonka menin Tupsulla. On aina kiva mennä vähän rennommin, eikä ole niin kauheasti väliä. Ihan heti ei leikitty mitään leikkejä, vaan kävelimme ja ravasimme ympäri kenttää ja ymypröillä. Tupsu on aika kiireinen ravissa, joten siellä oli välillä aika epämukavaa istua, jos vauhti oli liian kova. Asiaa ei parantanut se, että pitkän tauon jälkeen ratsastettuani, sisäreiteni olivat kipeät. Laukka otettiin myös ymypyröillä, ja vaikka Tupsulla on iso laukka, siellä oli huomattavasti mukavampi istua, kuin ravissa. Laukan jälkeen ilmeisesti ainakin kuvien perusteella nostettiin sisempi käsi ylös, en kyllä itse yhtään muistanut.

Tunnilla leikittiin aika perinteisiä ratsastusleikkejä, kuten Talli palaa. Toinen leikki oli Etana ja raketti, joka kulkee useammalla eri nimellä. Siinä siis tehdään parit, joista toinen menee toiselle puolelle kenttää ja toinen toiselle. Ratsukot etenevät samassa askellajissa, toinen mahdollisimman hitaasti ja toinen nopeasti tavoitteenaan saada toinen kiinni. Se pari, jolla kului vähiten matkaa päästä samaan kohtaan, voitttaa. Minä ja Tupsu saimme pariksemme Iinan ja Pollen. Minun oli tarkoitus mennä hitaasti, mutta Tupsulla ei ole erityisen säädeltävä laukka. Vähän nauratti, kun saavutimme Tupsun kanssa koko ajan vai Pollea. Lopuksi vaihdoimme rooleja ja Tupsu kaasutti Pollen kiinni. Harmi, että kukaan ei hoksannut laskea, montako kierrosta tähän meni.

Lopuksi hyppäsimme muutamaan kertaa pienen kavaletin. Hypyt tulivat hyvin ja paikkakin osui molemmilla kerroilla.

Illalla sain Nipan harjan siistittyä loppuun ja siitä oikeastaan tuli ihan kiva. Annika käski Roosan ja minun mennä ottamaan muutama kuva Nipasta, kun se nyt oli siistin näköinen. Olin ihan innoissaan, kun joku ihan oikeasti pyytää mua kuvaamaan muutakin kuin tunteja. Muutama ihan onnistunut kuva tuli ja Nipa osasi olla nätisti korvat hörössä.

Oma suosikkini ♥

Tulimme takaisin talliin ja sitten saimme mennä ottamaan vielä Röllistäkin kuvia. Rölli oli astetta hankalampi tapaus, koska suurimman osan ajasta se näytti elämäänsä kyllästyneeltä. Pääkuvia tuli pari kivaa, mutta rakennekuvia ei niinkään.

"Miks te raahasitte mut tänne tielle seisomaan?"

Viimeinen kuvauskohteemme oli Tupsu, jonka raahasimme myöskin tielle seisomaan. Aurinko oli jo vähän laskemassa, joten kuvissa on omasta mielestäni kiva valo. Tupsu saatiin sopivasti toiselta puolelta klipattua, toinen puoli oli vielä seuraavaan päivään asti karvainen. Tupsua ei meinnaut aluksi kiinnostaa, mutta ainakin se pysyi paikallaan, vaikka Roosa kävelikin ketjunarun päässä kauemmas siitä! Kyllä ne korvatkin saatiin nätisti, kun joku oli paukuttamassa metallista postilaatikon kantta. Tupsua ei hetkauta mikään!

Suosikkikuvasi?