lauantai 28. marraskuuta 2015

"Ehkä joskus koulutunnilla"

Perjantaina hyppäsimme tunnilla, koska sunnuntaina menemme kisoihin ja hyppytaukoa oli muutama viikko. Roosa meni Kaapolla, joten pääsinkin sitten kokeilemaan ihan uutta tuttavuutta. Tämä kyseinen 2008 syntynyt tamma on kutsumanimeltään Roby, tai oikeastaan Ropsuksi sitä monet sanovat. Se on tallin oma kasvatti ja nykyään Annikan kilpahevonen. Se ilmeisesti nyt talven aikana on tulossa silloin tällöin tunnille, mutta en todellakaan arvannut itse pääseväni sillä menemään ja vieläpä esteitä.

Ropsu oli jo käynnissä todella innokas. Käveli reippaasti ja tuntui siltä, että se olisi siirtymässä raviin koko ajan. Sitten kun otettiin ohjat käteen ja lähdettiin ravaamaan niin kyllä se olikin hieno. Ravi oli niin ilmavaa, mutta kuitenkin samalla tasaista. Tehtiin sellaista tehtävää, että pitkän sivun alusta väistettiin muutama metri uran sisäpuolelle ja sitten ylitettiin puomi. Väistö onnistui vasemmalle paremmin. Ei se varmaan joka kerralla edes väistänyt kunnolla, mutta kuitenkin irtosi uralta. Oikealle sitten aluksi Ropsu meinasi jämähtää uralle, eikä ensimmäisellä kerralla väistänyt ollenkaan. Käänsin seuraavalla kerralla ihan vähän uran sisäpuolelta ja päästiinkin sitten oikeaan linjaan. Väistö ei varmaan kyllä ollut kovin hyvää. Ropsu oli jo ravissa aluksi vahva, mutta kun sen sai hidastamaan, se jatkoi sopivassa temmossa. 



Otimme laukkaa alkuverkassa pääty-ympyröillä molemmissa päädyissä. Ropsu lähti ensimmäiseen laukkaan kuin tykin suusta. Vauhti näyttää videolla ihan sopivalta, mutta aluksi kyllä laukattiin aika lujaa. Ravisiirtymässä saikin sitten pelhameillakin ihan kunnolla kiskaista, että siirtymisen sai tehtyä. Ympyröillä se oli vielä suhteellisen helppoa. Pikku välikäyntien jälkeen aloimme kääntää päädystä keskihalkaisijalle kolmelle ravipuomille, joiden jälkeen nostettiin sen puolen laukka kumpaan suuntaan aikoi kääntyä. Puomit menivät ihan hyvin, vaikka ennen niitä sai ottaakin ison pidätteen. Laukka nousi hyvin, mutta oli välillä väärä ja jäi sitten ristilaukkaan, vaikka Ropsu vaihtoikin etupään. Muutaman kerran jouduin kääntää voltille, koska en meinannut saada sitä raviin ollenkaan suoran jälkeen.

Hypättiin tunnilla rataa ja aloitimme ensin lävistäjän lopussa olevalla ristikolla. Ensimmäinen hyppy oli vähän tunnustelua, miten tämä reagoi esteisiin ja kuinka lujaa oikein mennään. Muutamaa askelta ennen Ropsu otti spurtin ja hyppäsi sitten aika pitkän loikan. Seuraava kerta sujui paremmin, koska sain tehtyä kunnon pidätteen ja tuli yksi askel lisää. Tehtävään lisättiin toinen este, jolle ratsastettiin päädyn kautta ja käännettiin uudelle lävistäjälle. Ensimmäiselle esteelle tuli erikoinen hyppy, koska toin aika pohjaan, mutta se oli parempi, kuin tosi kaukaa, koska Ropsu oli paremmin hallussa ja pääsin ratsastaamaan seuraavalle esteelle.





Rataan lisättiin seuraavalla kierroksella pitkän sivun suuntaisesti oleva okseri. Ykkösen jälkeen laukka jäi ristiin, joten korjasin sen voltilla. Kakkoselle tuli hyvin, mutta sen jälkeen laukka lähti vähän kiihtymään ja tein toisen voltin, jolla sain hevosen taas haltuun. Okserille tuli taas vähän kiihdytyslähestyminen. Tulimme vielä kerran pidennettyä  ja korotettua rataa, johon lisättiin vielä kaksi ensimmäistä estettä uudestaan eri suunnista. Kaksi ensimmäistä estettä mein hyvin, vaikka puomi tulikin alas. Okserille ihan hyvin, vaikkakin edelleen reippaasti. Jouduin tehdä tässä välissä ymypyrän, koska pudonnutta puomia nostettiin vielä. En suoristanut kunnolla esteelle ja Ropsu huomasi sen vähän myöhään, joten tuli kiemurainen lähetysminen ja pohjaan. Viimeiselle yritin jostain syystä ottaa vielä lisäaskeleen, vaikka paikka olikin ainakin videolta katsottuna ihan hyvä. Ropsu olikin eri mieltä ja hyppäsi jo enkä päässyt kunnolla mukaan hyppyyn. Tulimme vielä jokainen lopuksi jonkin kohdan radasta ja tulin kaksi ensimmäistä estettä. Niitä ei näy videolla, mutta se sujui hyvin.

Oli tosi kiva päästä kokeilemaan Ropsua ja ehdottomasti haluaisin uudelleenkin mennä. Oli vähän haastetta, mutta kun oikeat nappulat alkoi vähitellen löytymään, alkoi sitten sujumaankin paremmin.

Osa videoista on kuvattu puhelimella, koska kamerasta alkoi loppua tila ja akku. Koko videon laatu sitten huononi selittämättömästä syystä jossain vaiheessa.

maanantai 23. marraskuuta 2015

Viikon takaiset koulumestaruudet

Huh, nyt on taas kulunut viime postauksesta yli kaksi viikkoa ja kisoistakin viikko. Tämä postaus kuitenkin kertoo niistä kisoista, joten eiköhän mennä itse asiaan.
      1-tason kisat alkoivat vasta kymmeneltä, mutta koska menimme myös tallikisaluokan osallistujien vähäisen määrän vuoksi, lähdin tallille jo puoli kahdeksan aikaan. Silti aikaa oli liian vähän ja Kaapon sykeröistä tuli aika kamalan näköisiä. Sillä on sen verran paksu harja, että ei ihan näillä taidoilla siististi letitetty. Verkka alkoi jo kymmentä vaille yhdeksän ja itse kisa tasan yhdeksältä. Verkassa Kaapo kyttäsi molempia päätyjä aika lailla. Varsinkin katsomon pääty oli tosi pelottava. Siinä sitten ravasin molempiin suuntiin päätyjen kautta ja tein ympyröitä. Siinä samalla päädyt muuttuivat vähän vähemmän pelottaviksi. Kaapo oli pakoin todella jännittynyt ja kun pujottelin kartioita, oli kääntäminen vähän hankalaa. Etenkin viimeinen kaarre, kun pääty jo lähestyi.

Itse ratakin sujui jännittyneissä merkeissä, eikä radan jälkeen ollut erityisen hyvä fiilis. Onneksi videolla ei näytä ikinä niin kamalalta. Heti keskihalkaisijalla vähän kiemurtelua ja molemmilla lävistäjillä lähes unohdin tehdä temponlisäykset. Lisäksi katsoin kevennyksen aluksi väärin ja vaihdoin sen sitten useamman kerran. Laukkaosuus sujui tasaisesti. Lopputervehdyksessä pysähdys oli aika lailla vinossa, mutta monista virheistä huolimatta tuloksena jaettu 2. sija yhdessä viiden muun kilpailijan kanssa. 

Tässä Hevoshullu-luokassa on omasta mielestäni aika epätarkka arvostelu, koska radasta otetaan viisi osaa, esim istunta tai oikeat tiet ja niistä tähtiä yhdestä viiteen. Mutta toisaalta ei sitä varmaan olekaan tarkoitettu niin vakavaksi kilpailuksi.

Laittakaa videon laatu suurimmalle mahdolliselle, ellei se ole jo


Se meidän ns. pääluokka eli B-merkin kouluohjelma, joka oli samalla junioriseuramestaruus, alkoi vasta puolen päivän jälkeen, mutta ei siinä välissä silti ollut kovin paljon odotteluaikaa. Tai ainakin se tuntui lyhyeltä. 

Lähdin luokassa viimeisenä, joten verkan jälkeen odotteluaikaa oli hetki. Päästessäni uudelleen maneesiin tuomarien laskiessa edellisen pisteitä, jälleen ravailin päädyt. Kaapo oli vähän rennompi kuin ekassa luokassa. Olikin sitten ilmeisesti ihan hyvä mennä se alkuun, ettei olisi ihan uusi tilanne kuitenkaan.



Rata näyttää videolla paremmalta, kuin miltä se tuntui. Ravitemponlisäyksessä kuskilla oli ongelmia pysyä penkissä kiinni, Kaapon ravi on normaalistikin vaikea istua. Pohkeenväistö vasemmalle alkoi hyvin, mutta huononi vähän loppua kohti. Oikealle se taas oli alusta alkaen huono. Oikea laukka sujui aika tasaisesti, käyntinostokin ihan ok. Vasen laukannosto ei sitten taas ollut niin hyvä, miten voi ravista laukannosto olla niin vaikeaa. Lävistäjä, jossa tuli samalla temponlisäys laukassa, meni muuten hyvin, mutta siirtyminen tuli liian ajoissa. 



Ei sillä radalla ihan mestaruuksia voitettu, vaikka pronssista uupuikin vain 2,5 pistettä. Tuloksena siis 134,5/230 ja prosentteja 58,478%. Luokassa kahdeksas yhdestätoista ratsukosta, Sekä mestaruudessa 5. sija. Oli kiva päästä taas pitkästä aikaa kouluakin kisaamaan. Kaapo oli hieno ja rauhallinen kuin mikä, kuin kokenut kisakonkari, vaikka onkin vasta 5 vuotias. Jos vaikka otettaisiin seuraavista kisoista tavoitteeksi 60%.

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Puomi alas, suunta ylös

Kisoista on jo yli viikko aikaa, mutta koulukiireiden ja kasaantuvien postauseiheiden takia tämä postaus tulee vasta nyt. Olisin halunnut kirjoittaa jo aikaisemmin, mutta parempi myöhään, kuin ei milloinkaan, eikö?

Kisat alkoivat yhdeltätoista, ja luokkani oli vasta kolmas, mutta lähdin silti ajamaan tallille puoli kymmenen aikaan skootterillani, jolla olen nyt kesän jälkeen paljon kulkenut. Menin suoraan maneesiin opettelemaan rataa, joka tosin oli se sama, jonka olen monesti aikaisemminkin mennyt. Korkeus oli vain eri, 70-80 cm. Suunnittelin muutamaa uusintateitä, joita kuitenkaan en toteuttanut.

Laitoin Kaapon valmiiksi jo hyvissä ajoin ja katselin hetken aikaa aikaisempaa luokkaakin, mm. yhden tuntilaiseni radan. Lähdin luokassa ensimmäisenä ja menin muiden samassa verkassa olevien kanssa kävelemään kentälle hetkeksi. Roosa lähti toisena heti jälkeeni ja olimme varmaan ensimmäistä kertaa kisoissa samassa verkassa, vaikka ollaankin monissa kisoissa neljän vuoden ajan kuljettu.




En ollut nähnyt luokkamme esteitä, koska edellisessä luokassa ne olivat matalampia ja täytyy sanoa, että vähän yllätyin. Ajattelin, että radalla on muutama 80 cm ja loput sitten 70 cm. Suurin osa radan esteistä olivatkin 80 cm ja vain ensimmäinen näytti pieneltä. Jopa okseri oli maksimikorkeudessa. Lisäksi Kaapo kyttäsi katsomonpäätyä, jossa oli paljon ihmisiä. Onneksi se kuitenkin tottui siihen melko pian, vaikka vähän katsoikin. Verryttely meni paremmin mitä odotin. Sain tehtyä asioita, joita ajattelin, enkä ruvennut häseltämään, kuten yleensä käy. Oikean kierroksen verryttelyhypyt tehtiin nelosesteelle, joka oli pysty katsomoa päin. Ensimmäisellä kerralla Kaapo vähän jarrutteli ja olisi ehkä mennyt ohikin, jos olisin antanut, mutta pääsimme kunnialla yli. Muut hypyt sujuivat tosi hyvin. Vasemmassa kierroksessa verkkaeste oli 9, joka oli pelkästään uusinnan este.

Verryttely loppui ja jäin Roosan kanssa kahdestaan maneesiin. Annika käski ravata kerran maneesin ympäri, koska kilpailutilanne tässä maneesissa oli Kaapolle uusi. Tervehdin, sain lähtömerkin ja nostin laukan. Ykköselle tuli vähän lähelle, mutta Kaapo selvitti sen puhtaasti. Kakkoselle tuli hyvin ja laukkakin vaihtui kivasti. Linja tuli hyvin, sain tehtyä suunnitellun askelmäärän, vaikka se vaatikin vähän hidastelua. Vitosokseri hyvin, mutta sen jälkeen jouduin vaihtamaan laukan ravin kautta. Siksi laukka jäi ehkä vähän hitaaksi, joten kutoselle päätin ottaa yhden lisäaskeleen ja siksi puomi alas. Kaapon kannattaa antaa mieluummin hypätä kaukaa kuin läheltä, koska se olisi kyllä varmaankin päässyt yli, mutta ei ehkä vain jaksanut nostaa jalkoja. Jälleen laukanvaihto ja onnistuin hukkaamaan jalustimenkin jonnekkin. Viimeinen este puhtaasti.

Istunta ei ollut ehkä sitä parhainta

Loppujen lopuksi sijoituin sijalle 11/15. Vaikka tulos ei ollutkaan parhaita sijoituksiani, olen todella tyytyväinen rataan. Ei tullut kuin muutama lähestyminen vähän huonosti ja muuten rata oli siisti. Lähden mieluummin kisoista kotiin ilman ruusuketta hyvällä radalla, kuin ruusuke kourassa, vaikka rata meni huonosti, koska silloin hevonen on ansainnut sijoituksen pelastamalla virheeni.

Ensi viikolla on sitten seurakoulukisat, joissa menen Helppo B:n ja osallistun myös juniorimestaruuteen. Vähän jännittää, että kuinka menee, koska rataan sisältyy myös pohkeenväistöä, joka on onnistunut tunnilla vähän vaihtelevasti.

perjantai 6. marraskuuta 2015

Viimeiset hypyt ennen kisoja

Kisatkin on jo kaukana takan, mutta kirjoittelen nyt ensin kisoja edeltävän päivän estetunnista. Ei mitään kauheaa rataa hypätty, koska seuraavana päivänä kuitenkin kaikki hepat menivät monta rataa, vaan jumpatiin lähinnä erilaisilla tehtävävillä.

Alkuverkoissa hetken ravailun jälkeen mentiin yhdessä nurkassa olevia kolmea ravipuomia. Ne oli asetettu kaarevasti, jotta hevoset saisivat vähän venyttääkkin ulkokylkeä. Kaapo meni aluksi siitä mistä pyysin, mutta kun se tajusi, että pääse helpommalla, jos vähän oikoo, alkoi se sitten oikomaan aika reilustikin. Mukavan reippaalla tuulella Kaapo vaikutti kuitenkin olevan.

Kunnon raviverryttelyn jälkeen laukkasimme vähän keskellä maneesia olevan puomin yli. Laukkaa sai vähän lyhentää, että pääsin pitkän sivun keskeltä kääntämään, mutta puomille paikka osui hyvin. Viimeksi kun menin Kaapolla laukkapuomia, se meni aika huonosti. Onneksi nyt sujui tosi hyvin. Menimme puomin molempiin suuntiin muutaman kerran.

Kuvia oli vähänlaisesti, mutta videota paljon.
Videolla näkyy ensimmäisenä tehtäva, jossa mennään ensin ravipuomit ja sen jälkeen laukannosto ja kolmen laukkapuomin sarja kaarevalla uralla. Vasemmassa kierroksessa mentiin ja puomit sujuivat aika hyvin. Kaapo ennakoi laukannostoja lähes aina ja sitten piti tehdä vielä pari raviaskelta, jos vaikka saisi nostettua itse sen laukan.

Vaihdoimme puomien jälkeen suuntaa ja reunimmaiset puomit laitettiin ihan pieniksi pystyiksi. En saanut aluksi tehtyä ihan kunnollista tietä, joten ensimmäiselle esteelle tuli pohjaan. Lisäksi Kaapo lähti kääntymään jo hypyn päällä, joten puomi putosi kahdella ensimmäisellä kerralla. Kolmannella yrityksellä tulikin sitten puolikas raviaskelkin, joten hypysyä tuli outo, vaikka puomi ylhäällä pysyikin. Tehtävään lisättiin vielä loppuun ravipuomit. Sen jälkeen alkoi sujumaan vähän paremmin ja tulin pidemmälle uraa pitkin, joten paikkakin osui paremmin.

Tulimme pari kertaa melkein samaa kaarevaa kuin viime estetunnilla, mutta toiseen suuntaan ja jälkimmäinen osa oli pikkuesteet. Pystyn ja pikkuesteen väliin tuli viisi laukkaa. Ensimmäisellä kierroksella Kaapo vaihtoi laukan ristilaukaksi ensimmäisen pikkuesteen päällä, mutta selvisimme silti puhtaasti. Sen jälkeen tulimme vielä muutaman kerran ihan onnistuneesti. 

Lopuksi tulimme muutaman kerran kaarevan toiseen suuntaan, mutta vain kahdella esteellä, joista jälkimmäinen oli okseri. Ensin kolme kertaa vähän pienemmillä esteillä ja sitten kaksi niin, että ensimmäinen este oli 75-80 cm. Välissä sai aika paljon pyytää eteenpäin, että pääsin tuleemaan neljällä laukalla, joka kuitenkin oli Kaapolle parempi kuin neljä. 

Tunti meni hyvin ja hyvällä mielellä lähdin kotiin ja seuraavana päivänä kisoihin. Myöhemmin postausta siitä, kuinka ne menivät.

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Canon EF 50 mm f/1.8

Eli tosiaan kävin viime viikolla ostamassa uuden objektiivin Canonin 50 mm, sain käytettynä 60 €. En paljoa ole vielä sitä ehtinyt testailemaan, mutta kävin Roosan kanssa Kirjasta ottamassa kuvia, juuri tuolla kyseisellä objektiivillä. Tuon valovoiman kyllä huomaa kuvien valoisuudessa ja siinä, että tausta sumenee todella kivasti. Varmasti saa kivoja heppakuviakin kun vaan pääsen kokeilemaan. 

Tähän mennessä on kyllä vaikuttanut laadukkaalta objektiivilta ja hinta-laatusuhde on ollut loistava, kun ei uutenakaan maksa, kuin vähän yli sata euroa. Ajattelin tuohon vielä jonkinlaisen Close Up filterin ostaa joskus, että saisi sillä sitten lähikuviakin otettua.

Onko teillä tätä kyseistä objektiiviä? Mitä olette tykänneet?

lauantai 31. lokakuuta 2015

Valmennus ja maastolaukkaa

Tällä viikolla on tullut rasastettua ennätysmäärä, valmennus ja tunti, sekä tänään estekisat, joista postausta vähän myöhemmin, sekä torstai, jolloin pääsin maastossa vähän kokeilemaan kaverini hevosta.

Parin viikon päästä on tulossa seurani koulumestaruudet, joten valmennuksessa harjoiteltiin sen radan juttuja. Verkan jälkeen rupesimme tekemään pohkeenväistöjä uralla, joita tulee radassa molempiin suuntiin. Oikeassa kierroksessa väistöt menivät ihan hyvin, mutta vasempaan se ei ollutkaan ihan niin helppoa. Kaapo meni ihan mutkalle, enkä meinnanut saada sitä väistettyä ollenkaan. Tuo on itsellenikin vaikeampi suunta, eikä se ainakaan helpottanut asiaa. Pari pätkää meni vähän paremmin, mutta olisi kyllä kiva jos ennen kisoja ne rupeasivat sujumaan.



Radalla on myös aika monta ravivolttia, joten niitäkin luonnollisesti teimme paljon. Käänsimme C:stä keskihalkaisijalla ja maneesin keskeltä voltti vasemmalle. Tämä voltti onnistui hyvin ja Kaapo olikin näin päin vetreämpi. Pääsin hyvin takaisin keskihalkaisijalle, jonka jälkeen kännettiin oikealle ja tehtiin pitkän sivun keskeltä voltti, joka oli vähä vaikeampi.

Tämän jälkeen teimme radan laukkaosuuksia, ensiksi vasemmalle. Laukka nostetaan ravista pääty-ympyrän aikan I:stä ja ympyrän jälkeen laukataan vielä lävistäjä, jossa tulee askeleenpidennys. Kaapo oli innoissaan laukkaamisesta, joten se meinasi ottaa vähän varaslähtöjä. Askeleepidennys sujui hyvin ja pääsin laukkaamaan ihan loppuun asti.

Oikean kierroksen laukannosto tehdään käynnissä päädystä ja sen jälkeen laukataan keskiympyrä ja lävistäjä. Kaapo nostaa tosi hienosti laukan käynnistä, joten nostosta tuli hyvä. Ympyrän jälkeen päädyssä laukka vähän hiipui, mutta muuten se meni hyvin.

Nyt kun näitä kuvia ja videoita katsoo, huomaa kuinka löysä ohja mulla on. Sitä saisi kiristää vaikka kuinka. Nyt onneksi kun sen itsekkin huomaa, niin sen saa helposti korjattua ja nyt sen jälkeen olen ottanut normaalia lyhyemmän ohjan ja se on ollut huomattavasti parempi.





Tosiaan maastoon pääsin muutaman pätkän kokeilemaan kaverini hevosta Lanttua, joka on aika pieni eestinhevonen. Oli hauska päästä välillä vaan laukkailemaan, vaikka olikin kumpparit jalassa. Toivottavasti saatte pimeästä videosta jotain selvää.

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Kisoihin treenailua

Nyt en olekkaan hetkeen kirjoittanut ihan tunnista postausta. Viikolla oli tullut kutsu talliestekisoihin ja ilmoitin itseni niihin Kaapolla 70-80 cm luokkaan. Ratana toimii ilmeisesti sama Hevoshullu -rata, jonka olen nyt neljään kertaan hypännyt kisoissa. Ei ainakaan pitäisi unohtaa.

Perjantaina tosiaan pääsin sitten tunnille hyppäämään. Meillä oli jo edellisellä viikolla esteitä, mutta koska aikaa oli aikaisetettu tunnilla, joku saattoi tulla vähän myöhässä ja mennä vasta seuraavalle tunnille... 



Ratsunani tällä estetunnilla oli jälleen Kaapo, kun sillä kisoihinkin menen. Alkuverkassa menimme ravissa maneesin keskellä keskihalkaisijan suuntaisesti olevan puomin yli ja siitä aina käännettiin vuorotellen eri suuntiin. Kaapolla oli normaalia enemmän virtaa ja se ravasi todella reippaasti, välillä sai vähän hidastaakkin. Hetken päästä nostettiin aina puomin jälkeen laukka ja laukattiin päätyyn asti. Laukassakin Kaapo liikkui kivan reippaasti, mutta laukkaa pysty kuitenkin säätelemään. 

Pian tultiin kaikki yksitellen pariin kertaan puomi laukassa molempiin suuntiin. Viime kerralla mulla ja Kaapolla oli laukkapuomin kanssa vähän ongelmia, mutta nyt se meni tosi hyvin. Askel sopi ja vauhti oli hyvä. Hyppäsimme alkuun myös pariin kertaan ristikon pitkällä lähestymisellä. 



Itse tunnin tehtävän aloitimme kahden esteen tehtävällä esteiden ollessa tosi pieniä. Ensimmäiselle esteelle käännettiin tavallaan takaisin päin lyhyen sivun keskipisteen jälkeen. Siitä vaihdettiin suuntaa ja sama toiseen suuntaan. Monesti jouduin vähän lyhentämään laukkaa, että askel sopii, mutta mieluummin se yksi lisäaskel kun jättihyppy, varsinkin tiukasta kaarteesta ja näin pienillä esteillä.

Tehtävään lisättiin vielä okseri, jonka etuosa oli ristikkona. Sille käännettiin kakkoselta kaarevasti. Väliin meni neljä tai viisi laukkaa, mutta Kaapolla isolaukkaisena se ei sitten ollutkaan ihan yksinkertasta. Laukka oli vähän pientä kun tulimme linjalle, joten väli oli sitten neljä ja puoli laukkaa. Okseri tuli tosi nopeasti eteen ja en ehtinyt päättää, että hyppäämmekö nyt vai vasta seuraavalla, joten sille tuli vähän hassu hyppy.

Esteet nostettiin n. 80 cm, mutta okseri oli vähän matalampi, koska takapuomilla ei ollut tolppia vaan sokeripalat, joita ei saa kovin korkeiksi. Mentiin rata kaksi kertaa ja se sujui molemmilla kerroilla tosi hyvin. Linjalle tuli nyt neljä laukkaa, kun esteet olivat vähän isompi ja Kaapo laukkasi enemmän eteen.



Tunti meni kokonaisuudessaan tosi kivasti ja tuntui, että kaikki jutut oikeastaan onnistuivat. Nyt sitten vaan hyvällä mielellä jatketaan ensi viikon kouluvalmennukseen ja estetunnilla ja sitten viikonloppuna viel kisat.

torstai 22. lokakuuta 2015

Palkintojenjaossa - HM osa 4


Nyt ei olekkaan pitkään aikaan tullut tämän sarjan postausta. mutta nyt innostuin taas kirjoittamaan, kun keksin omasta mielestäni mielenkiintoisen aiheen. Nimittäin kisoissa jaettavat palkinnot ja palkintojenjako.
      Tämä osa keskittyy nimenomaan ratsastuskisojen palkintoihin, näyttelyistä voin ehkä joskus myöhemmin kirjoittaa, koska olisi kiva itsekkin ottaa selvää.

Ruusukkeet


Suomessa jaettavat ruusukkeet on lueteltu alla, mutta niiden lisäksi on paljon muunkin värisiä ruusukkeita. Esimerkiksi pienissä tallikipailuissa saatetaan jakaa vaikka minkä värisiä ruusukkeita, kuten vaaleanpunaisia tai vaaleansinisiä. Usein A.0 (kaikki puhtaan suorituksen saaneet sijoittuvat ensimmäisiksi),A.1 (kaikki saman pienimmän virhepistemäärän saaneet ovat ykkössijalla) ja ihanneaikaratsatsuksessa jaetaan usein puna-valkoisia ruusukkeita.

Eri maissa ruusukkeiden värit vaihtelevat. Ruotsissa voittajalle jaetaan sini-keltainen, toiselle sininen, kolmannelle keltainen, sitten punainen, vihreä ja valkoinen kuudennelle ja muille sijoittuneille.

Sini-valkoinen


Sini-valkoinen ruusuke jaetaan voittajalla ja joissain mestaruusluokissa kaikille kolmelle mestarille.


Sininen

Toisella sijalle sijoittuneelle jaetaan sininen ruusuke. Jos toisen ja kolmannen järjestystä on vaikea muistaa kannattaa miettiä voittajan ruusuketta. Sini-valkoinen kuulostaa järkevämmältä kuin valko-sininen.


Valkoinen

Kolmannelle jaetaan valkoinen ruusuke. Kolmen ensimmäisen ruusukkeen muistisäännöksi sopii Suomen lippu.


Punainen

Neljänneksi sijoittuneelle jaetaan punainen ruusuke. Kuvan hevosen ruusukkeesta osa on kultaa.


Keltainen

Keltainen ruusuke annetaan viidenneksi sijoittuneelle. Kolmen viimeisen ruusukkeen järjestyksen muistaa hyvin liikennevaloista tai siitä, että ensin tulee joulu, sitten pääsiäinen ja kesä. En ollut aikaisemmin kuullut tätä muistisääntöä, mutta se oli niin hauska, että piti ottaa mukaan postaukseen.


Vihreä

Vihreä ruusuke jaetaan kuudenneksi sijoittuneelle sekä muille sijoittuneille. Kuvassa on itse asiassa nykyään Cavallossa asuva Malla-poni.


Muut palkinnot


Ratsastuskisoissa jaetaan useita muitakin palkintoja ruusukkeiden lisäksi, kuten rahapalkintoja, pokaaleita tai mitaleja. Mestaruuksissa mestarit saavat mitalit. Jos luokalla on jokin sponsori, saattaa se lahjoittaa luokan voittajalle omia tuotteitaan tai logollaan varustetun loimen. Myös mestaruusluokista voi saada loimen. Kukat ovat yleinen palkinto kaikisssa urheilulajeissa ja myös ratsastuksessa annetaan sijoittuneille joskus kukkakimppuja.
       Esinepalkintoja voivat olla myös esimerkiksi pienissä tallikisoissa Hevoshullu -tuotepalkinnot tai kansainvälisissä kisoissa ja esimerkiksi maailmancupissa merkkikellot, kuten Rolex tai Longines.


Palkintojenjako


Sijoittujien määrä lasketaan aina osallistuvien ratsukoiden mukaan. Jos lähtijöitä on vähintään kolme, yksi heistä sijoittuu. Alla taulukko 
4-8 lähtijää        2 sijoittuu
9-12 lähtijää      3 sijoittuu
13-16 lähtijää    4 sijoittuu
17-20 lähtijää    5 sijoittuu
Ja tästä ylöspäin aina yksi alkavalta neljältä ratsukolta.

Palkintojenjakoon tullessa ratsukot asettuvat riviin ratsastajien näkökulmasta oikealta vasemmalle, koska siitä voittajanon helppo lähteä kunniakierrokselle. Joskus isommissa kisoissa voittaja saattaa olla yksin eturivissä ja muut sijoittuneet takana.
        Ruusuke kiinnitetään hevosen vasemmalle puolelle. Tästä syystä numerolappu kannattaa laittaa oikealle, jos ruusukkeen sattuu saamaan. Yleensä ruusuke kiinnitetään suitsiin kohtaan, jossa otsapanta kiinnittyy poskiremmiin. Jos hevonen ei anna ruusuketta laittaa, se saatetaan laittaa rintaremmiin, jos hevosella tälläinen on. Joskus ruusuke voidaan laittaa myös ratsastajan saappaan yläreunaan.

Olin muutama vuosi sitten aluelupakoulutuksessa, en kuitenkaan lupaa hankkimassa vaan tietoa keräämässä. Sieltä sai aika paljon yksityiskohtaisia ohjeita palkintojenjakoon, jotka eivät varsinaisesti ole sääntöjä. Mm. se, että palkittavien pitäisi rivissä tervehtiä tuomaria voittajan johdolla nyökkäämällä. Palkintojenjakajaa kätellessä on kohteliasta ottaa hanska pois kädestä.
      Kunniakierros ratsastetaan oikealle voittajan johdolla.

Kolmanneksi sijoittunut joukkue palkintojenjaossa

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Kuvia koulutunnilta

Nyt on taas kertynyt vähän koulukuvia Kaapon kanssa, enkä todellakaan muista miltä tunnilta tai mitä teimme, mutta halusin ne silti laittaa. Joten taas olisi pelkää kuvapostaus tunnilta. Ehkä nyt pian saan aikaiseksi tehdä ihan kunnon tuntipostauksenkin. Niitä on vain tullut kirjoiteltua niin paljon, että alkoi kyllätyttää. Olisi kiva saada vähän vaihtelua tavalliseen postaamiseen, joka tuntuu enemmän velvollisuudelta välillä. Olisiko teillä ideoita postauksiin?










sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Kuvausblogiksi muuttumassa(ko)

Nyt taas olisi luvassa kuvia, eipä ole blogista viime aikoina muuta löytynytkään. Tuskin ketään haittaa, kuvia on aina kiva katsella ainakin omasta mielestäni. Tällä kertaa kuvat ovat seurani LaRatin seuramestaruuksista. Käytiin siellä kuvaamaassa kaikki luokat, paitsi yksi, joka missattiin käymällä syömässä. Kisat pidettiin Manunkylässä, jossa kenttän ympärillä on peltoa ja puita, joista joissain oli jo keltaisia lehtiäkin. Kiva tausta siis. Avoimella paikalla vaan kävi niin kova tuuli, että kylmähän siellä tuli. Kiva kuvauspäivä kuitenkin oli. Nyt olisi kiva käydä kuvaamassa joitain koulukisoja vielä ennen kuin hallikausi alkaa. Sitten saa taas tuskastella huonojen kuvien kanssa koko talven.

Kaikki kuvat näjtävissä täällä: http://josefiinamaijala.kuvat.fi