Heikkoudet VS vahvuudet osa II

Taas kertyi taukoa. Taitaa jokainen poastaus alkaa viimeisen kolmen kuukauden ajalta näin, mutta siitä vaan aina pääsee käymään niin. Ja sitten perään selittelyt, miksi näin on päässyt käymään. Niin tälläkin kertaa. Motivaatio aloittaa kirjoittaminen on ihan hukassa. Sitten ku pääsen koneen ääreen, saatan tehdä yhtä postausta monta tuntia ja keksiä uusia ideoita. Lisäksi oma koneeni on vähän heikossa hapessa ja joudun tekemään videot eri koneella ja sen on taas oma hommansa. Mutta nyt taas uuden postauksen parissa ja katsotaan koska taas seuraava tulee.

Kirjoitin joskus blogin alkuaikoina postauksen omista vahvuuksista ja heikkouksistani ratsastajana. Nyt ajattelin tehdä sille jatko-osan, koska nuo asiat ovat vähän muuttuneet ja oli mukava lukea, kuinka on kehittynyt ja tajunnut joidenkin asioiden olevankin vaikeita. Oman oppimisen kannaltakin on hyvä välillä miettiä, mikä ei oikein suju ja mikä onnistuu hyvin. Blogikin on hyvä tapa analysoida ratsastusta jälkikäteen ja miettiä mikä meni vikaan. Jotenkin heikkouksia kertyi pitkä lista, kun taas vahvuuksien lista ei meinannut edetä millään.

Vahvuudet

• Reittien hahmottaminen. Tavallaan mainitsin tästä viimeksikin, tosin vain pääty-ympyrän muodosta. Joku opettaja joskus sanoi, että tavallaan piirrän reitit mielessäni maahan ja kun aloin sitä miettimään, niin ymmärsin, että niinhän se taitaa olla. Niitten reittien ratsastaminen sitten on aivan eri asia.
• Matka jatkuu, vaikka mitä tapahtuisi. En meinannut millään keksiä mitään, joten laitetaan sitten tämä. Loppujen lopuksi en sitten tiedä onko se hyvä vai huono asia. Eli vaikka kesken esteradankin sattuisi mitä jatkan vaan ja ajattelen, että kyllä me loppuun päästään. Kisoissakin ollaan menty useasti ilman jalustimia puolet radasta.

Heikkoudet

•  Kisahermot. Edellisessä postauksessa sanoin, että kisahermoni ovat hyvät. Juun niinhän se menikin tallikisoissa, mutta kun lähdettiin sen tutun ja turvallisen kotimaneesin tai -kentän ulkopuolelle, niin hermot petti täysin. Ei musta varmaan ulospäin näy mitään panikointia tai muuta, eikä tunnukkaan siltä, mutta ilmeisesti vaan aivotoiminta päättää lakata täysin. Esimerkiksi muistista tulee aivan surkea ja päätöstenteko hidastuu aivan nollaan. Kisaradalla sitä kun juuri tarvitsisi.
• Kevyt- ja esteistunta löytyy edelleen heikkouksista. Esteistuntaa olen vähän paremmaksi saanut, mutta on siinä vielä paljon parannettavaa.
• Vinous. Tämä korostuu varsinkin laukassa, jossa saa ihan kunnolla kääntää kroppaa oikealle. Myös vasen jalka menee tosi helposti oikeassa kierroksessa eteen.
• Laukannostot ravista. Ehkä vähän noloa myöntää, mutta laukannostot ravista ovat edelleen vaikeita. Käynnistä onnistuu kyllä hyvin, mutta ravissa heitän usein vahingossa ohjan löysäksi ja laukka nousee vasta ravikiihdytyksen jälkeen. 
• Puristaminen polvilla. Mulla on ollut jo tosi kauan ongelmana, että puristan polvilla satulaa. Sen seurauksena pohkeet jäävät irti ja esteillä jalka heilahtaa taakse. Nyt viime perjantain, kun hyppäsin Pandalla yritin keskittyä koko ajan pitämään pohkeet kiinni ja jalkakin pysyi paremmin paikallaan. Joten parempaan ollaan menossa!
• Ohjat löysästi käsissä. Nykyään kyllä ohjien pituus pysyy paremmin hyvänä, mutta jos esimerkiksi hevonen hyppää vähän hassusti, lentää multa heti ohjat käsistä. Joskus tunnilla rupeaa kesken kaiken naurattamaan, kun ohjat ties missä ja jatkan vaikka esteradallakin eteenpäin. Muutama kuukausi sitten kävi vielä niin, että hypyssä raippa tökkäsi vähän Veikan lapaan ja se lensi kädessäni ylöspäin. Loppulinjan pidin sitten raipan keskikohdasta kiinni.

Kuvituskuvaksi kuva Kaaposta ja musta marraskuulta. Kyseisissä kisoissa tipuin toisella esteellä, joten ei mennyt sekään ihan nappiin.