Tuntiratsastajien mestaruudet

No nii, nyt saan vihdoin julkaistua tämänkin postauksen, kuvat kun sain vasta nyt. Tekstiä tuli kerrankin aika paljon, toivottavasti jaksatte lukea ainakin videoiden alapuolelta vähän radoista.

Torstai aamuna 14.5 herätys soi ennen seitsemää. Kisat alkoivat jo yhdeksältä, mutta meidän tallilta kukaan ei lähtenyt kovin aikaisin, joten ovin kiire tallille ei ollut. Edellisenä iltana olin katsonut kaikki vaatteet valmiiksi ja tarvitsi vain vetää ne päälleen. Aamulla ei oikeastaan jännittänyt ollenkaan, mutta silti ruoka ei maistunut. Kouluradalla piti olla nuttura ja teimme sen jo kotona valmiiksi. Tallia kohti lähdimme puoli kahdeksan maissa ja perillä oltiin vähän ennen kahdeksaa.

Hevoset olivat olleet yön sisällä, joten ne eivät onneksi olleet kuraisia. Fabessa ei ollut kamalasti harjaamista, Ruuna oli vähän ihmeissään tavallisesta poikkeavasta päivästä. Roosa teki Fabelle sykeröt kun menin tekemään Vertille, jolla Roosa meni, lettiä. Se ei oikein onnistunut, koska purkautui melkein heti. Vaikka Vertilläkin on aika pitkä harja, ei sekään ollut silti tarpeeksi pitkä. 

Sain lastata Faben traileriin, mitä en ollut koskaan tehnyt. Teoria oli suunnilleen onneksi hallussa. Mentiin vasta viimeisinä Faben kanssa ja se jo odotti karsinan suullaa malttamattomana. Kerran heilautti päänsä niin lujaa ylös, että se osui kunnon komahduksella karsinan yläpalkkiin. Sitten onneksi vähän rauhoittui. Fabe matkusti Vertin kanssa samassa kopissa ja se oli aika helppo saada sisälle. Vähän jäi miettimään sillalle, mutta käveli kuitenkin kiltisti lopulta traileriin. 

Tällä kertaa kisat pidettiin ylistarossa ja sinne ei ollut kovin pitkä ajomatka. Koko matkan satoi kaatamalla, kun köröttelimme Roosan kanssa samassa autossa äitien ja Roosan siskon kanssa trailerin perässä, jossa Fabe ja Vertti olivat. Saavuimme perille hyvissä ajoin puoli kymmenen maissa. Oma lähtöni oli kouluradalle noin klo 11.25, joten ihan hyvin aikaa oli. Se meni ilmoittautuessa ja tavaroita purkaessa nopeasti. Fabe oli selvästi tunnistanut paikan missä oltiin kilpailupaikaksi. Estehevosena se oli paljon innokkaampi kuin kotona. 

Yhdentoista aikaan olin saanut varusteet päälle sekä itselle, että hevoselle ja lähdin verkkaamaan. Kisatakin päälle vedin toppaliivin, koska ilma oli kylmä. Kenttä oli aika kamalassa kunnossa, Yhtä kuravelliä. Verkka-alueella Fabe tuntui aluksi aika reippaalta ja en jostain syystä ottanut ollenkan raippaa. Pian sen kuitenkin hain äitiltä, kun Faben alkuinnostus hälveni ja se alkoi hidastumaan. Verkassa tein ympyröitä ravissa ja muutaman pienen pohkeenväistön siinä yritin tehdä. Laukkasin ymypröillä ja tein siirtymisiä käyntiin laukasta. Pian oli minua edeltävä ratsukko radalla ja menin odottamaan kouluaitojen ulkopuolelle. Päädyssä olevan kirjaimen sisällä oli jotain oksia ja Fabe lähes onnistui nappaamaan niistä yhden. Ei kuitenkaan ehtinyt. Odotellessani ravasin ja kävelin. Fabe oli muuttunut sopivan reippaasta tahmaiseksi laiskamadoksi, joka ei liikkunut mihinkään. Päästyäni aitojen sisään, ravasin kentän ympäri molempiin suuntiin. Vihellyksen kuultuani istuin alas ja aloitin radan.

Käänsin keskihalkaisijalle vähän aikaisin ja Fabe vielä kiemurteli vähän, joten ei mikään valtavan hyvä aloitus. Fabe oli koko radan todella hidas ja muistan suurimmaksi osaksi vain sen tunteen, että paukutan joka askeleella sen kylkiin pohkeilla, eikä siltikään vauhti lisäänny. Osaksi varmaan johtui raskaasta pohjastakin. Loiva kiemura sujui todella hyvin, molemmilta tuomareilta siitä 6,5. Keskiravissa yritin lisätä vauhtia, mutta se pienkikin loppui heti alkuunsa. Rata etenee tasaisesti mutta hitaasti. Lähes joka kohdassa kommenttina olikin jotain vauhtiin ja tarmokkuuteen liittyvää. Paperia lukiessa se on aika huvittavaakin. Pysähdyksessä Fabe varmaan luuli olevansa kaarrossa lopettamassa tuntia ja liikkeelle lähtö oli vähän yllätys sille. Oikean kierroksen laukka meni kivasti. Vasemman laukan nosto oli keskellä kenttää ja Fabe puskin vähän väärään suuntaan eikä nostanut ihan heti. Oletin sen lähtevän aika terävästi, kuten edelliselläkin kerralla, enkä osannut varautua hitauteen. Lävistäjällä laukka vaihtui melkein heti ja siitä menikin pisteitä. Siirtymä käyntiin ihan ok ja siitä kaarrettiinkin sitten jo lopputervehdykseen.

Radan jälkeen en ollut kovin tyytyväinen, koska Fabe oli niin laiska. Hyviä puolia oli se, että tuli vain muutamia selkeitä kohtia, joissa oli jokin isompi virhe. Lopullinen sijoitukseni oli 10, kun 8 sijoittui, eli ei kovin huonokaan omasta mielestäni. Olisin sijoittunutkin muutamalla lisäpisteellä. Esteluokkaa odotellessa söin yhden leivän, joka taisi olla suurin osa koko päivän ruokailustani, lukuunottamatta kotona syömääni kebabbia illalla. Esteet olivat kentän kunnosta johtuen maneesissa ja pian lähdimmekin porukalla kävelemään rataa. Esteet olivat silloin 50 cm korkeudella aikuisratsastajia varten. Rataa sai opetella jo kotona valmiiksi, joten katsottiin siinä sitten vielä läpi ja vähän uusinnan teitä.

Menin maneesin eteen kävelemään jo hyvissä ajoin ennen verkkaani ja aika kauan siinä sai kävelläkkin. Tuuli todella paljon, joka vain lisäsi kylmyyttä. Pääsimme maneesiin verkkaamaan ja Fabe oli kuin eri hevonen. Se ravasi innokkaasti eteenpäin ja oli jopa liian reipas välillä. Laukka oli sellaista mitä en muista koskaan Fabella nähneeni. Se oli selkeästi säästänyt kaiken energian esteille. Esteet näyttivät valtavilta, ainakin 10 cm korkeammilta, kuin koskaan hyppäämäni 70 cm. Jouduin hetken miettimään, että olikos tässä joku 80 cm luokka ennen meitä, mutta ei ollut. Fabe hyppäsi verkkaesteet ilmavasti ja imi esteille.

Pääsin radalle viimeisenä verkkaryhmästäni, joten sitä ennen odottelin hetken vielä pihalla. Edellisen kohdalla kertasin radan ja pääsin suoritusvuoroon. Rata alkoi hyvin ykköseltä. Kakkoselle en saanut suoristettua ja vähän pohjaan. Kolmonen okeri ja nelonen sarja hyvin. Vitoselle tuli vähän pohjaan kuten myös kutoselle. Seiskan ja kasin välissä alkoi uusinta ja ne olivat linjana, johon väliin tuli 5 laukkaa. Vähän meinasi ahtaaksi jäädä, mutta tajusin onneksi miettiä välissä vähän sitäkin. Ysille, joka oli sama kuin perusradan ensimmäinen este, tuli hyvä hyppy. Sitten tapahtui jotain, lopetin kenties ajattelemisen, en enää keskittynyt, hämäännyin, koska uusinta alkoi samalla lailla kuin perusrata? En osaa sanoa. Kymppi meni vähän vinolla tiellä, mutta sitten iski paniikki. Ei mitään mistikuvaa seuraavasta esteestä. Ei mitään ajatustakaan radasta, jota oli opetellut melkein kuukauden. Siinä se ongelma taisi ollakkin. Muistin radan liian hyvin, enkä enää keskittynyt sen muistamiseen ja siksi unohdin.

Olen siis juuri hypännyt kympin, eikä havaintoa seuraavasta suunnasta ole. Panikoin ja en tiedä mitä tekisin. Vastoin kaikkea järkeä hyppään kolmosen. Ja tajuan samalla virheeni. Kaksi vihellystä, hylätty. Onneksi vain uusinnasta, mutta silti. Olin ehtinyt miettiä jo, kuinka hyvin voisi mennä kun Fabe oli niin mahtavalla tuulella, sitten mokaan. Kolmosella oli tasan yksi numero, enkä tajunnut. Se voidaan kyllä pistää sen piikkiin, että tallikisoissa uusinnan esteet ovat samoilla numeroilla kun perusradalla, joten se olisi ihan hyvin voinut olla uusinnan este sillä tavalla, mihin olen tottunut. Otan Faben käyntiin ja kävelen ulos maneesista, sulattelen juuri tapahtunutta tietysti mielessäni dramaatiikalla höystettynä "elämäni tärkeimmät kisat ja mokaan" -tyyliin. Olisi mukava päästä joskus toisiinkin kisoihin muualla, joissa voisin korjata virheeni.

Esteiden jälkeen odottelin maneesin ulkopuolella muiden ratoja ja kävelin isossa ympyrässä, jossa suurin osa ratsukoista oli. Olisin voinut lähteä parkkipaikalle päin jo aikoja sitten, mutta selvittelin vähän ajatuksiani ja sitten osa oli jo mennyt ja osa odotti ihan loppuun asti muiden tallilaisten ratoja. Fabe ei ollut yksin kovin innokkaasti lähdössä, joten ajattelin sitten odottaa kaveria mukaan. Kukaan meistä ei sijoille päässyt, joten ruvettiin pikkuhiljaa pakkailemaan tavaroita ja hevosia kasaan kotimatkaa varten. Tallilla hevoset pääsivät karsinoihin syömään, vaikka olivathan ne päivän aikanakin toki syöneet. Kello oli tässä vaiheessa jo lähempänä kuutta ja lähdettiin aika pian kotiin, kun saatiin hevonen hoidettua karsinaan.

Oletteko te unohtaneet radan samalla tavalla kisoissa? Harmittiko?