Valokuvausviikko - Pieni kuvauskoulu

Tästä alkaa Valokuvausviikko! Tällä viikolla jätin postauksien edestä numerot pois, mutta ne palaavat takaisin muutaman kymmenen postauksen ajaksi ensi viikolla. Lopullisesti jätän numerot pois, kun päästään sataan asti, joilloin tule pienimuotoinen special postaus.
Ajattelin tässä ensimmäisessä osassa kertoa vähän kuinka itse valokuvaan, tai vähän kuvauskoulun tyyppisesti. En kyllä haluaisi kutsua tätä kuvauskouluksi, kun itsekkin vasta oppilas olen, mutta se tuntui kuvaavan kaikista eniten tätä postausta. Tässä postauksessa siis niitä asioista joita itse olen oppinut. Toivottavasti en höpötä mitään aivan väärää, joku ammattitaitoisempi saa korjata, jos jokin juttu on väärin. Puhun koko ajan lähinnä kisakuvauksesta,

Asetukset:

Kuvaan lähes aina asetuksilla Tv, P tai M. Kauheasti ei näissä eroa taida olla, mutta Tv:ssä ja P:ssä kamera säätää osan asetuksista itse. Manuaalilla (M) kaikki asetukset joita pystyy itse säätämään pitää säätää itse.

Tv:llä kuvaataan pääsääntöisesti kaikki maneesikuvat. Siinä saa säädettyä valotusaikaa, kun taas P:llä kamera valitsee sen itse. Silloin kuvista tulee lähes poikkeuksetta heilahtaneita. Pimeitä kuvia kun pystyy paremmin käsittelemään jälkikäteen kun heilahtaneita.
       Asetuksella P, kuvaan oikeastaan melkein kaiken muun, siinä valotusaikaa ei tarvitse säätää itse, ja kamera säätää sen yleensä aika hyvin itse.
       Sitten jos on todella vaikeat kuvausolosuhteet esim. todella pimeää, kuvaan joskus manuaalilla, nykyään en enää niin paljoa.

Ajattelin kertoa vähän nyt lähinnä maneesikuvaukseen vinkkejä, joita olen saanut mm. Foto-Formasta, kun käytiin katsomassa uusia objektiiveja. Osan olen kokeilemalla huomannut. Toki näitä voi käytää muutenkin.
      Kannattaa lähteä liikkeelle ehkä helpoimmasta säädöstä, nimittäin valkotasapainon säätämisestä. Kamera tarjoaa automaattia, mutta vähän parempia kuvia saa säätämällä sen valon mukaan. Jos maneesissa on valot niin kannattaa tietysti valita Keinovalo. Jos tämä asetus on väärä, kuvista saattaa tulla oudon värisiä mm. keltaisia tai sinisiä. Asetusta kannattaa myös kokeilla millä saat haluamasi lopputuloksen.

ISO-arvo on myös yksi tärkeä säätö. Mitä pienempi sitä vähemmän kuvassa on kohinaa. Toisaalta myös pienellä arvolla kuvat heilahtavat helposti, joten maneesikuvauksessa sen kannattaa olla suhteellisen iso 1600 tai 3200, joskus jopa 6400.
       Tarkennuksen kohtaa kuvassa voi säätää painamalla suurennuslasia. Sen voi valita joko kaikkiin pisteisiin tai keskelle taio reunoilla on myös monta eri pistettä. Minua neuvottiin laittamaan tarkennus ainoastaan keskelle, että maneesikuvissa hevonen olisi tarkka.

Sitten valotusaika, joka on ehkä vaikein säätää. Aika tarkoittaa aikaa kuinka pitkällä ajalla kamera ottaa kuvan. Säätämällä ajan pitkäksi saa esimerkiksi sädetikuilla tehtyä kuvioita ilmaan pitkänkin ajan sisällä ja se kaikki tallentuu yhteen kuvaan. Kuvasta tulee sitä valoisampi mitä kauemmin se ottaa kuvaa. Mutta pienellä valotusjalla kuva heilahtaa helposti. Siksi maneesissa sen kannattaa olla n. 1/100, tai ainakin meidän maneesissa.

Liikkeen vaihe:

Hevoset ovat monella tavalla vaikeita kuvattavia ja tärkein syy on varmastikin, että ne liikkuvat. Ratsastuskuvissa on vaikea saada varsinkin kouluratsastuksessa oikea liikkeen vaihe kuvaan.

Käynti:
Käynti on laukan ohella varmaankin kaikista vaikein askellaji kuvata. Kaikista paras vaihe olisi varmaankin, kun hevonen on juuri astumassa toisella etujalalla maahan.

Ravi:
Ravi on jo huomattavasti helpompi kuvattava askellaji, sillä se on vain kaksitahtista. Paras kuvasvaihe on kun hevonen on astumassa toisella ristikkäisellä jalkaparilla maahan ja etujalka on lähes ojennettuna eteen. Paras olisi jo tämä etujalka olisi kuvaajan puolella. Ensimmäisessä kuvassa liikkeen vaihe on melko hyvä.

Laukka:

Laukkakuvissa näyttää helposti siltä, että hevonen olisi kaatumassa eteenpäin toisen etujalan varassa tai sitten liitovaiheessa siltä, kun pomppisi tasajalkaa. Paras vaihe on askeleen alussa, kun vasta toinen takajalka on maassa ja ristikkäinen pari tulossa maahan. Toinen hyvä vaihe on kun ristikkäinen pari on jo tullut maahan ja ilmassa on ainoastaan yksi etujalka. 

Esteet:
Esteet ovat vaikeita kuvattavia, varsinkin pienet esteet, koska hevonen hyppää vain kerran ja se on liikkeen hyvässä kohdassa todella lyhyen ajan. Monet ottavat estekuvia sarjakuvauksella, mutta itse yleensä otan vain yhden kuvan vaihtelevalla menestyksellä. Pienet esteet ovat kaikista vaikeimpia kuvattavia, sillä hevonen ei välttämättä edes hyppää todella pienen esteen yli. Vasta noin. 60-70 cm tasolla kuvaaminen alkaa helpottua. Paras hypyn vaihe on, kun hevonen on juuri ponnistanut maasta takajaloillaan ja sen etujalat ovat nätisti koukussa. Isommilla esteillä kuvan voi ottaa myös hiukan myöhemmin, kun hevonen on lähes vaakasuorassa esteen päällä, kuitenkin vähän takapää alempana. Tämän vaiheen jälkeen kuvat epäonnistuvat lähes poikkeuksetta. Maastoesteillä kuvat voivat myös olla hyviä alastulovaiheessakin, varsinkin vesiesteillä.

Rajaus:

Ratsastuskuvat:

Itse ole ihan surkea rajaamaan kuvia, kuvaushetkellä sekä myös jälkeenpäin. Rajaan kuviin yleensä liikaa tilaa ympärille. Sopiva rajaus on kun ratsukon kaikille puolille jää vähän tilaa, mutta korkeintaan toisen ratsukon verran kaikille puolille, joka on sekin vähän liikaa jo. Estekuvia on erityisen vaikea rajata, koska isoilla esteillä koko estettä ei välttämättä kannata jättää kuvaan (vaikka teen sen silti aina).

Lähikuvat:

Kisoissa varsinkin käynnissä tai pysähdyksessä voi saada kivoja lähikuvia esimerkiksi hevosen päästä tai varusteiden yksityiskohdista. Hevosen jaloista voi myös saada kivan vähän erilaisen kuvan. Hyvässä valaistuksessa tai ulkokisoissa myös laukassa voi saada tarkkoja lähikuvia. Itse otan todella paljon lähikuvia varsinkin pihakisoissa.

Kuvakulma:

Kuvakulma on varsinkin maneesikuvissa vähän vaikea valita, ainakin estekisoissa, koska esteet nyt ovat niin kuin ne ovat ja katsomo siellä missä on. Onneksi kaikista estekisoista kuitenkin löytyy muutama este, jotka ovat oikeassa kulmassa katsomoon päin.

Esteratsastus:

Aluksi sanon sen, että takaapäin ei kannata ottaa kuvia. Joskus ne saattavat sopia johonkin, mutta kertaakaan ei ole vielä tullut sellaista tilannetta vastaan. Itse otan joka ikisistä kisoista monta sataa takaapäin otettua kuvaa ja en tietenkään viitsi julkaista niitä missään, enkä koskaan käytä niitä mihinkään. Silti en henno poistaa niitä ja koneeltani löytyy varmaan ainakin 500 hyödytöntä kuvaa.

     Kuvat kannattaa siis ottaa edestä tai sivulta. Suoraan edestä hevonen saattaa näyttää pieneltä pallolta ja suoraan sivulta todelta pitkältä. Paras kuvakulma on siitä välistä, eli n. 45 astetta sivulta.

Kouluratsastus:

Koulukisoissa kuvakulma on esteitä helpompi valita, kun ratsukko kiertää rataa, eikä ole tiettyjä pisteitä, joista kuvia voi ottaa. Kuvat kannattaa ottaa aina enemmän edestä ku takaapäin. Takaviistosta otetuista kuvista tulee harvoin edustavia. Paras kulma on lähes sivulta, kuitenkin etuviistosta ja siitä aina lähes eteen asti. Suoraan edestä ei kannata ottaa, paitsi esimerkiksi alkutervehdyksestä voi saada kivan kuvan edestä päin tai jopa takaa.

Kameran suunta:

Tätä oli hiukan hankala selittää, mutta tarkoitan siis sitä, milloin kamera kannattaa laittaa pystyyn ja milloin vaakasuuntaan. 

Kun estekisoissa este hypätään suoraan kuvaajaan päin tai vähän ohi, kuva kannattaa ottaa pystysuuntaan. Silloin sivuille ei jää niin paljoa turhaa tilaa ja kuva näyttää paremmalta. Muutenkin jos hevonen tulee kameraa kohti kuva kannattaa ottaa sivulle päin. 

    Jes hevonen on sivuttain kuvaajaan nähden, hevosen sää paremmin kuvaan ottamalla kuvan vaakasuuntaan. Jos kuvan ottaa pystyyn, näyttää vähän siltä, että sivuilta puuttuisi palaset.

Oliko jostain neuvosta hyötyä?