#76 Koulutunnilla Nipan kertomana

Moi!

Mä oon Nipa, sen te varmaan tiesittekin jo. Mutta mä pääsin nyt kertomaan teille siitä kun olin töissä. Jossu meni mulla taas tosi pitkän ajan jälkeen. Viime vuonna olin sen ratsu melkein joka viikko. Me voitettiin pikkusia tallikisojakin silloin. Mutta ne oli sellasia pieniä esteitä, ettei niitä tarvinnut edes hypätä. Nyt me ei hypätty, ei edes menty puomeja. Se oli aika tylsää, mä olisin halunnut hypätä oikeen isoja esteitä. Mutta ei siellä maneesissa mitään sellasia ollut.

Kun Jossu vihdoin pääsi sinne selkään mentiin vaan käyntiä, mutta sitten ruvettiin ravaamaan. Olisi halunnut mennö lujaa, mutta en viittiny vielä, kun ei oltu edes laukattu. Mun piti vaan mennä jotain ympyöritä päädyissä ja sitten pitkillä sivuilla kääntää päätä ulospäin, jotain vasta-asetusta se taisi olla. Onneksi pian ruvettiin laukkaamaan, laukkaa on niin paljon kivempi mennä hitaasti, kun ravia. Ravissa mua aina käsketään menemään hitaasti. Laukan jälkeen sitten olisi ollut kiva ravatakin lujaa, kun kerran menin niin hienosti laukkaa. Eihän se tietenkään antanut. Välillä jouduin mennä hitaampaakin kun muut, eihän se nyt ollut reilua!

Sitten se käänsi mut aina joka kierroksella ravissa ennen pitkää sivua, Ihan tyhmästi, ihan hyvin olisi voinut mennä seinän vieressä, mutta piti mennä siellä keskemmällä. Sitten puolivälin jälkeen piti astua ihan tyhmästi ristiin, olisin halunnut mennä vaan suoraa sinne seinän viereen, mutta se pakotti mut astumaan ristiin. Minkähän takia? Oikealle päin se oli helmpompaa, mutta vasemmalle en meiannut ehtiä takaisin seinän viereen, enne kun kulma tuli vastaan. Onneksi pian sain laukata aina ovien kohdasta keskelle toista puolta. Olisi ollut kiva lähteä vähän aikaisemmin laukkaamaan, mutta enkän mä saanut. Aluksi menin lujaa, mutta sitten en enää jaksanut ja olisi ollut kivempi mennä vähän aikaisemmin ravia jo, Välillä laukan jälkeen menin vähän paremmin ja sitten se taputti mua
.

Ihan lopuksi ravattiin sitä samaa suoraa pitkin kaukana seinästä ja taas piti kääntää päätä ulospäin. Eihän se ollut vaikeaa ja se vissiin meni hyvin. Sitten kun se siellä selässä rupesi keventämään niin olisi ollut paljon helpompi mennä lujaa ravia. Mä halusin näyttää kuinka lujaa pääsen niillä pitkillä suorilla. Se kuitenkin käänis mut johonkin tyhmälle ympyrälle ja sain mennä vaan hiljaa. Mälsää. Lopuksi käveltiin tosi kauan ja päästiin takaisin talliin. Mulla olikin kauhee jano heti sen jälkeen. Mulle laitettiin hetkeksi sellaset kylmät jutut jalkoihin. Sillä aikaa Jossu harjasi mua. Hetken päästä ne kylmät jutut otettiin pois ja pääsin irti. Sitten se taisi jo lähteäkin, en enää muista.

Hörähdyksin,
Nipa

Mitä tykkäsitte vähäh erilaisesta postauksesta? 

P.S. Älkää unohtako huomenna alkavaa valokuvausviikkoa, joka päivä tulee uusi postaus