#56 Tippumiseni

Kirjoitin tämän postauksen pari viikkoa sitten hätävarapostaukseksi, jos mitään mielenkiintoista ei ole tapahtunut pitkään aikaan ja ideat loistavat poissaolollaan. Lisätessäni tänään valmiiksi kuvia ja videoita ajattelinkin sitten julkaista sen saman tien. Teksti ei ole kovin hyvä, mutta koittakaa kestää tai katsokaa edes videot.

91 kertaa pitää vielä tippua, niin olen hyvä ratsastaja. Siihen voi mennä aikaa, koska olen harrastanut 7 vuotta ratsastusta ja 9 kertaa tippunut. Nopella laskulla tipun noin 1,29 kertaa vuodessa, joten pyöristettynä kymmenessä vuodessa 13 kertaa. Eli 91 kertaan menee 70 vuotta jos jatkan samaa rataa. No, jos silloin 85 vuotiaana sitten osaisi jo ratsastaakkin.

       Mutta, asiaan. 9 kertaa on siis satulasta alas tultu ja kerron niistä kaikista nyt mahdollisesti kuva- tai videomateriaalin keran, jos on kameran rullalle tallentunut.

Ensimmäisen kerran tipuin, ehkä vuonna 2008, en muista tarkasti. Ratsastin silloin talutustunneilla ja menin Emma-nimisellä ponilla. Sillä en ole mennyt moneen vuoteen ja ei edes nykyään asu tallilla, jossa käyn. Kuitenkin ravasin pitkällä sivulla ja Emma kompastui. Suistuin satulasta aidan puolelle maahan. Nykyään tuntuu vähän oudolta, että on joskus onnistunut tippumaan, kun hevonen kompastuu.

Emma vuonna 2012. Yksi harvoista kuvista joissa menen Emmalla

Toisella kerralla oli ensimmäisellä leirillä vuonna 2011 ja mentiin ilman satulaa. Olin mennyt aikaisemmin kerran ilman satulaa käyntiä ja vähän ravia talutustunnilla. Pääsin menemään Vertillä ja menimme ravipuomeja. Puomeilla tietysti ravi pomputti sen verran, että puomien jälkeen tipuin. Nousin takaisin selkään ja muistaakseni ravi laukan jälkeen vähän jännitti, että pysynkö kyydissä, mutten en uudestaan kuitenkaan tippunut.

Vertti kesän 2014 leirillä

Emmalta tipuin uudestaan maneesilla talvella 2012. Laukattiin kahdeksikolla ja ponilta lähti tasapaino ja kaaduttiin. Lensin ponin kaulan yli voltilla alas. Hallittu kaatuminen, kun Emma ei kaatunut edes kyljelleen vaan makasi jalkojensa päällä.

Yleensä tipun ihan kunnolla ja lennän alas, en pahemmin liu vaan ihan kunnolla. Kaksi kertaa olen tippunut jaloilleen liukumalla. Neljäs tippuminen siis Tiinan tallilla vuonna 2012, kun olin kaverini kanssa siellä vuokraamassa hevosia päiväksi. Menin Duze-nimisellä hevosella, joka on tumma ja noin 165cm korkea puoliverinen ruuna. Kokeilin mennä lopuksi ilman jalustimia ja ravissa en sitten pysynytkään selässa vaan liu'uin alas. 

Viides tippuminen myös leirillä, kesällä 2013 taas ilman satulaa. Menin Röllillä, punarautiaalla ponilla, joka ei ole tainnutkaan blogissa vielä esiintyä. Ravattiin loppuraveja ja en oikein keskittynyt asiaan. Rölli lähti keimurtelemaan uralla ja tasapaino petti ja lähdin toiselle kuljelle liukumaan ja putosin alas jaloilleen.

Ainut kuva minkä löysin Röllistä. :D

Sitten tulee vähän yli vuosi sitten kaksi tippumista Nipalta. Ensimmäinen kun olin estekisoissa. Perusrata meni hyvin, mutta uusinnassa yritin ohjata yhden esteen sisäpuolelta, mutta Nipa oli menossa esteelle. Juuri ennen estettä Nipa hoksasi, että ei sitä pitänytkään hypätä ja oikaisi sisäpuolelta. Horjahdin vähän toiselle puolelle. Meinasin päästä jo takaisin tasapainoon, mutta Nipa teki käännöksen vasemmalle ja tipuin sitten toiselle puolelle. Sain jatkaa radan loppuun, mutta aika oli melkein 2 minuttia kun koko ajan oli kello käynyt.

Toinen tippuminen Nipalta oli sitten myohemmin talvella, kun tehtiin estetehtävää keskilinjalla. En näyttänyt tarpeeksi hyvin suuntaa ja Olimme lähdössä Nipan kanssa eri suuntaan. Sitten taas kävi niin, että Nipa kuitenkin kääntyi sinne minne käänsin, mutta en ollut varautunut siihen ja tipuin hevosen eteen. Rytäkässä Nipan kavio osui polveeni ja arvatkaa vaan oliko sen jälkeen kipeä ja kauan.

Sitten onnituin pysymään melkein vuoden satulassa, kunnes muutama kuukausi sitten olin marraskuussa Pulleromäen leirillä. Viimeisenä päivänä kävi taas sama juttu ja olin menossa hevosen kanssa eri suuntaan ja tipuin ihan seinän viereen selälleen esteen jälkeen.

Dana

Viimeisestä tippumisestani kirjoittamani postaus on tällä hetkellä blogin suosituin postaus, joten tarkemmin voit lukea siitä tästä linkistä. Kuitenkin, marraskuun lopussa olin estetunnilla Pandalla. Nostin laukan keskiympyrällä normaalisti. Sitten Panda kompastui ja melkein kaatui. Hevonen kävi polvillaan maassa ja turvassakin oli hiekkaa. Lensin tyylikkäästi vasemmalle sivulla. En tiedä miten, mutta jotenkin molemmat hanskat lensivät käsistäni. Samalla Pandan ohjat katkesivat. Totesin, että paras tapa tippumisen jälkeen on odottaa muutama minuutti. Ohjien katkeamisen takia, en voinut nousta heti takaisin selkään ja sain hetken aikaa käsitellä mitä juuri tapahtui. Yleensähän sanotaan, että pitäsi nousta heti takaisin selkään, ettei jää pelkoa. En ole koskaan pelännyt varsinaisesti tippumisen jälkeen, mutta aina on tietynlainen jännittyneisyys jäänyt. Tällä kertaa kävikin sopivasti kun ohjat katkesivat, vaikka eihän se silti kivaa ole kun ne menivät rikki.

Videolla tippuminen/kaatuminen kohdassa suunnilleen kohdassa 0:10.

Montako kertaa te olette tippuneet?