Valokuvausviikko - Kuvauskaluston esittely

Hetken aikaa olen jo ajatellut tehdä postauksen jossa esittelen kameran ja objektiivit jne. En kuitenkaan saanut sitä vielä aikaiseksi, joten ajattelin sisällyttää sen tälle viikolle. Kauheasti en kuvausjuttuja omista, mutta tarkoituksena olisi jossain vaiheessa ostaa ainakin yksi uusi objektiivi, ehkä kaksi.

Canon EOS 1200D 

EF-S 18-55 mm f/3.5-5.6

Tässä on kaiken kamerajuttujeni perusta, ensimmäinen oma runkoni Canon EOS 1200D, jonka ostin kesä- ja toukokuun vaihteessa 2014. Hintaa sillä oli silloin 499€. Ihan hyvä kamera, välillä tarkentaa mihin sattuu ja välillä ei ollenkaan, mutta muuten ihan hyvä. Kameran mukana tuli tuo perusobjektiivi EF-S 18-55 mm f/3.5-5.6. Tuon objektiivin tilalle siis olisi tarkoitus ostaa toinen vastaavalla plttovälillä, mutta muuten parempi. Käytän tätä putkea lähes aina. Ratsastustunnit, joissa kuvaaja seisoo keskellä on kuavttu tällä. Sattuneesta syystä kuvaa en voinut ottaa kameralla, joten sen laatu on todella huono.

Canon EF-S 55-250 mm f/4-5.6

Toinen objektiivini Canonin EF-S 55-250 mm polttovälillä on oikeastaan vanhempieni, mutta olen ominut sen itselleni, kun kukaan ei sitä koskaan käyttänyt. Tätä käytän kisoja kuvatessani ja tunnilla, kun kuvataam katsomosta. Ihan hyvä putki, mutta maneesissa saa laittaa todella isot ISO-arvot, että kuvista saa jotain selvää, jolloin istten tulee valtavasti kohinaa. Toinen objektiivi jonka siis haluasin ostaa tulisi tämän tilalle.

Velbon PH-157q

Sain joululahjaksi kameranjalustan, jonka merkin ja mallin selvitin nyt tätä varten. Käytän aika harvoin, mutta tuon saa yli mun pään eli ainakin 185 cm korkeudelle, joten ainakaan ei ole liian matala. Päästä nyt puuttuu pieni palanen, joka laitetaan kameran pohjaan, koska se on kameralaukussa.

Canon -kameralaukku

Tälläisessä laukussa säilytän kaikkia edellä mainittuja asioista paitsi en tietenkään kameranjalkaa. Laukkuun mahtuu juuri kamera ja yksi objektiivi, sekä jalan pikkupala. Jossian vaiheessa jos ostan jotain uutta, niin pitää varmaan sitten ostaa uusi laukkukin, että kaikki tavarat mahtuvat. 

Olisin esitellyt myös tilaamani action kameran, mutta se ei ehtinyt tulla ennen tätä, joten teen siitä varmaan erikseen postauksen kun se saapuu.

Mitä tykkäsitte ensimmäisestä osasta?

Valokuvausviikko - Kuvia E-Purin kisoista

Sunnuntaina oli E-Purin kisat Koivusalossa, joita lähdettiin Roosan kanssa kuvaamaan. Ei menty ihan aamusta, koska oli aika kylmä ja tiedettiin ettei koko päivää oltaisi, joten mentiin noin kymmeneksi. Ehdittiin kuvaamaan osa 80 cm luokasta ja 90 cm kokonaan, mutta sitten oltiin niin jäässä, että mentiin hetkeksi kanttiniin. Ehdittiin kyllä takaisin katsomoon ennen metrin luokan alkua, mutta muutama ratsukko alusta jäi kuvaamatta. Muutenkin meillä oli vähän huonot paikat niin, että vain muutamalta esteeltä oli mahdollisuus saada kuva. Kamerassa kuvat näyttivät vielä ihan hyvältä, mutta kun siirsin koneelle niin suurin osa auttamattomasti epätarkkoja. Kuitenkin ihan hyviäkin kuvia sain. Olisipa rahaa ostaa parempi objektiivi, mutta nyt muutenkin olisi ostoslistalla ennen sitä varmaan 500€ arvosta tavaraa. Noh, ehkä sitten joskus vielä.

Enemmän kuvia täällä: http://josefiinamaijala.kuvat.fi/

Pihalla, kun oltiin jo lähdössä, oli pakko vielä räpsäistä kuva jostain hevosesta tarhassa, kun oli niin sopivasti tuossa aidalla.

Olitko itse kisoissa kisaamassa tai katsomassa?

Valokuvausviikko - Pieni kuvauskoulu

Tästä alkaa Valokuvausviikko! Tällä viikolla jätin postauksien edestä numerot pois, mutta ne palaavat takaisin muutaman kymmenen postauksen ajaksi ensi viikolla. Lopullisesti jätän numerot pois, kun päästään sataan asti, joilloin tule pienimuotoinen special postaus.
Ajattelin tässä ensimmäisessä osassa kertoa vähän kuinka itse valokuvaan, tai vähän kuvauskoulun tyyppisesti. En kyllä haluaisi kutsua tätä kuvauskouluksi, kun itsekkin vasta oppilas olen, mutta se tuntui kuvaavan kaikista eniten tätä postausta. Tässä postauksessa siis niitä asioista joita itse olen oppinut. Toivottavasti en höpötä mitään aivan väärää, joku ammattitaitoisempi saa korjata, jos jokin juttu on väärin. Puhun koko ajan lähinnä kisakuvauksesta,

Asetukset:

Kuvaan lähes aina asetuksilla Tv, P tai M. Kauheasti ei näissä eroa taida olla, mutta Tv:ssä ja P:ssä kamera säätää osan asetuksista itse. Manuaalilla (M) kaikki asetukset joita pystyy itse säätämään pitää säätää itse.

Tv:llä kuvaataan pääsääntöisesti kaikki maneesikuvat. Siinä saa säädettyä valotusaikaa, kun taas P:llä kamera valitsee sen itse. Silloin kuvista tulee lähes poikkeuksetta heilahtaneita. Pimeitä kuvia kun pystyy paremmin käsittelemään jälkikäteen kun heilahtaneita.
       Asetuksella P, kuvaan oikeastaan melkein kaiken muun, siinä valotusaikaa ei tarvitse säätää itse, ja kamera säätää sen yleensä aika hyvin itse.
       Sitten jos on todella vaikeat kuvausolosuhteet esim. todella pimeää, kuvaan joskus manuaalilla, nykyään en enää niin paljoa.

Ajattelin kertoa vähän nyt lähinnä maneesikuvaukseen vinkkejä, joita olen saanut mm. Foto-Formasta, kun käytiin katsomassa uusia objektiiveja. Osan olen kokeilemalla huomannut. Toki näitä voi käytää muutenkin.
      Kannattaa lähteä liikkeelle ehkä helpoimmasta säädöstä, nimittäin valkotasapainon säätämisestä. Kamera tarjoaa automaattia, mutta vähän parempia kuvia saa säätämällä sen valon mukaan. Jos maneesissa on valot niin kannattaa tietysti valita Keinovalo. Jos tämä asetus on väärä, kuvista saattaa tulla oudon värisiä mm. keltaisia tai sinisiä. Asetusta kannattaa myös kokeilla millä saat haluamasi lopputuloksen.

ISO-arvo on myös yksi tärkeä säätö. Mitä pienempi sitä vähemmän kuvassa on kohinaa. Toisaalta myös pienellä arvolla kuvat heilahtavat helposti, joten maneesikuvauksessa sen kannattaa olla suhteellisen iso 1600 tai 3200, joskus jopa 6400.
       Tarkennuksen kohtaa kuvassa voi säätää painamalla suurennuslasia. Sen voi valita joko kaikkiin pisteisiin tai keskelle taio reunoilla on myös monta eri pistettä. Minua neuvottiin laittamaan tarkennus ainoastaan keskelle, että maneesikuvissa hevonen olisi tarkka.

Sitten valotusaika, joka on ehkä vaikein säätää. Aika tarkoittaa aikaa kuinka pitkällä ajalla kamera ottaa kuvan. Säätämällä ajan pitkäksi saa esimerkiksi sädetikuilla tehtyä kuvioita ilmaan pitkänkin ajan sisällä ja se kaikki tallentuu yhteen kuvaan. Kuvasta tulee sitä valoisampi mitä kauemmin se ottaa kuvaa. Mutta pienellä valotusjalla kuva heilahtaa helposti. Siksi maneesissa sen kannattaa olla n. 1/100, tai ainakin meidän maneesissa.

Liikkeen vaihe:

Hevoset ovat monella tavalla vaikeita kuvattavia ja tärkein syy on varmastikin, että ne liikkuvat. Ratsastuskuvissa on vaikea saada varsinkin kouluratsastuksessa oikea liikkeen vaihe kuvaan.

Käynti:
Käynti on laukan ohella varmaankin kaikista vaikein askellaji kuvata. Kaikista paras vaihe olisi varmaankin, kun hevonen on juuri astumassa toisella etujalalla maahan.

Ravi:
Ravi on jo huomattavasti helpompi kuvattava askellaji, sillä se on vain kaksitahtista. Paras kuvasvaihe on kun hevonen on astumassa toisella ristikkäisellä jalkaparilla maahan ja etujalka on lähes ojennettuna eteen. Paras olisi jo tämä etujalka olisi kuvaajan puolella. Ensimmäisessä kuvassa liikkeen vaihe on melko hyvä.

Laukka:

Laukkakuvissa näyttää helposti siltä, että hevonen olisi kaatumassa eteenpäin toisen etujalan varassa tai sitten liitovaiheessa siltä, kun pomppisi tasajalkaa. Paras vaihe on askeleen alussa, kun vasta toinen takajalka on maassa ja ristikkäinen pari tulossa maahan. Toinen hyvä vaihe on kun ristikkäinen pari on jo tullut maahan ja ilmassa on ainoastaan yksi etujalka. 

Esteet:
Esteet ovat vaikeita kuvattavia, varsinkin pienet esteet, koska hevonen hyppää vain kerran ja se on liikkeen hyvässä kohdassa todella lyhyen ajan. Monet ottavat estekuvia sarjakuvauksella, mutta itse yleensä otan vain yhden kuvan vaihtelevalla menestyksellä. Pienet esteet ovat kaikista vaikeimpia kuvattavia, sillä hevonen ei välttämättä edes hyppää todella pienen esteen yli. Vasta noin. 60-70 cm tasolla kuvaaminen alkaa helpottua. Paras hypyn vaihe on, kun hevonen on juuri ponnistanut maasta takajaloillaan ja sen etujalat ovat nätisti koukussa. Isommilla esteillä kuvan voi ottaa myös hiukan myöhemmin, kun hevonen on lähes vaakasuorassa esteen päällä, kuitenkin vähän takapää alempana. Tämän vaiheen jälkeen kuvat epäonnistuvat lähes poikkeuksetta. Maastoesteillä kuvat voivat myös olla hyviä alastulovaiheessakin, varsinkin vesiesteillä.

Rajaus:

Ratsastuskuvat:

Itse ole ihan surkea rajaamaan kuvia, kuvaushetkellä sekä myös jälkeenpäin. Rajaan kuviin yleensä liikaa tilaa ympärille. Sopiva rajaus on kun ratsukon kaikille puolille jää vähän tilaa, mutta korkeintaan toisen ratsukon verran kaikille puolille, joka on sekin vähän liikaa jo. Estekuvia on erityisen vaikea rajata, koska isoilla esteillä koko estettä ei välttämättä kannata jättää kuvaan (vaikka teen sen silti aina).

Lähikuvat:

Kisoissa varsinkin käynnissä tai pysähdyksessä voi saada kivoja lähikuvia esimerkiksi hevosen päästä tai varusteiden yksityiskohdista. Hevosen jaloista voi myös saada kivan vähän erilaisen kuvan. Hyvässä valaistuksessa tai ulkokisoissa myös laukassa voi saada tarkkoja lähikuvia. Itse otan todella paljon lähikuvia varsinkin pihakisoissa.

Kuvakulma:

Kuvakulma on varsinkin maneesikuvissa vähän vaikea valita, ainakin estekisoissa, koska esteet nyt ovat niin kuin ne ovat ja katsomo siellä missä on. Onneksi kaikista estekisoista kuitenkin löytyy muutama este, jotka ovat oikeassa kulmassa katsomoon päin.

Esteratsastus:

Aluksi sanon sen, että takaapäin ei kannata ottaa kuvia. Joskus ne saattavat sopia johonkin, mutta kertaakaan ei ole vielä tullut sellaista tilannetta vastaan. Itse otan joka ikisistä kisoista monta sataa takaapäin otettua kuvaa ja en tietenkään viitsi julkaista niitä missään, enkä koskaan käytä niitä mihinkään. Silti en henno poistaa niitä ja koneeltani löytyy varmaan ainakin 500 hyödytöntä kuvaa.

     Kuvat kannattaa siis ottaa edestä tai sivulta. Suoraan edestä hevonen saattaa näyttää pieneltä pallolta ja suoraan sivulta todelta pitkältä. Paras kuvakulma on siitä välistä, eli n. 45 astetta sivulta.

Kouluratsastus:

Koulukisoissa kuvakulma on esteitä helpompi valita, kun ratsukko kiertää rataa, eikä ole tiettyjä pisteitä, joista kuvia voi ottaa. Kuvat kannattaa ottaa aina enemmän edestä ku takaapäin. Takaviistosta otetuista kuvista tulee harvoin edustavia. Paras kulma on lähes sivulta, kuitenkin etuviistosta ja siitä aina lähes eteen asti. Suoraan edestä ei kannata ottaa, paitsi esimerkiksi alkutervehdyksestä voi saada kivan kuvan edestä päin tai jopa takaa.

Kameran suunta:

Tätä oli hiukan hankala selittää, mutta tarkoitan siis sitä, milloin kamera kannattaa laittaa pystyyn ja milloin vaakasuuntaan. 

Kun estekisoissa este hypätään suoraan kuvaajaan päin tai vähän ohi, kuva kannattaa ottaa pystysuuntaan. Silloin sivuille ei jää niin paljoa turhaa tilaa ja kuva näyttää paremmalta. Muutenkin jos hevonen tulee kameraa kohti kuva kannattaa ottaa sivulle päin. 

    Jes hevonen on sivuttain kuvaajaan nähden, hevosen sää paremmin kuvaan ottamalla kuvan vaakasuuntaan. Jos kuvan ottaa pystyyn, näyttää vähän siltä, että sivuilta puuttuisi palaset.

Oliko jostain neuvosta hyötyä?

#76 Koulutunnilla Nipan kertomana

Moi!

Mä oon Nipa, sen te varmaan tiesittekin jo. Mutta mä pääsin nyt kertomaan teille siitä kun olin töissä. Jossu meni mulla taas tosi pitkän ajan jälkeen. Viime vuonna olin sen ratsu melkein joka viikko. Me voitettiin pikkusia tallikisojakin silloin. Mutta ne oli sellasia pieniä esteitä, ettei niitä tarvinnut edes hypätä. Nyt me ei hypätty, ei edes menty puomeja. Se oli aika tylsää, mä olisin halunnut hypätä oikeen isoja esteitä. Mutta ei siellä maneesissa mitään sellasia ollut.

Kun Jossu vihdoin pääsi sinne selkään mentiin vaan käyntiä, mutta sitten ruvettiin ravaamaan. Olisi halunnut mennö lujaa, mutta en viittiny vielä, kun ei oltu edes laukattu. Mun piti vaan mennä jotain ympyöritä päädyissä ja sitten pitkillä sivuilla kääntää päätä ulospäin, jotain vasta-asetusta se taisi olla. Onneksi pian ruvettiin laukkaamaan, laukkaa on niin paljon kivempi mennä hitaasti, kun ravia. Ravissa mua aina käsketään menemään hitaasti. Laukan jälkeen sitten olisi ollut kiva ravatakin lujaa, kun kerran menin niin hienosti laukkaa. Eihän se tietenkään antanut. Välillä jouduin mennä hitaampaakin kun muut, eihän se nyt ollut reilua!

Sitten se käänsi mut aina joka kierroksella ravissa ennen pitkää sivua, Ihan tyhmästi, ihan hyvin olisi voinut mennä seinän vieressä, mutta piti mennä siellä keskemmällä. Sitten puolivälin jälkeen piti astua ihan tyhmästi ristiin, olisin halunnut mennä vaan suoraa sinne seinän viereen, mutta se pakotti mut astumaan ristiin. Minkähän takia? Oikealle päin se oli helmpompaa, mutta vasemmalle en meiannut ehtiä takaisin seinän viereen, enne kun kulma tuli vastaan. Onneksi pian sain laukata aina ovien kohdasta keskelle toista puolta. Olisi ollut kiva lähteä vähän aikaisemmin laukkaamaan, mutta enkän mä saanut. Aluksi menin lujaa, mutta sitten en enää jaksanut ja olisi ollut kivempi mennä vähän aikaisemmin ravia jo, Välillä laukan jälkeen menin vähän paremmin ja sitten se taputti mua
.

Ihan lopuksi ravattiin sitä samaa suoraa pitkin kaukana seinästä ja taas piti kääntää päätä ulospäin. Eihän se ollut vaikeaa ja se vissiin meni hyvin. Sitten kun se siellä selässä rupesi keventämään niin olisi ollut paljon helpompi mennä lujaa ravia. Mä halusin näyttää kuinka lujaa pääsen niillä pitkillä suorilla. Se kuitenkin käänis mut johonkin tyhmälle ympyrälle ja sain mennä vaan hiljaa. Mälsää. Lopuksi käveltiin tosi kauan ja päästiin takaisin talliin. Mulla olikin kauhee jano heti sen jälkeen. Mulle laitettiin hetkeksi sellaset kylmät jutut jalkoihin. Sillä aikaa Jossu harjasi mua. Hetken päästä ne kylmät jutut otettiin pois ja pääsin irti. Sitten se taisi jo lähteäkin, en enää muista.

Hörähdyksin,
Nipa

Mitä tykkäsitte vähäh erilaisesta postauksesta? 

P.S. Älkää unohtako huomenna alkavaa valokuvausviikkoa, joka päivä tulee uusi postaus