#98 Alavuden leiri 4/4 - Sateessa maastoesteitä

Sunnuntaina leiri loppui jo kahdeltatoista, joten sinä päivänä ei kahden tunnin ratsastuksen lisäksi ehtinyt paljon muuta tekemään. Hevosille laitettiin suojien päälle kierros ilmastointiteippiä, etteivät ne tipu vesiesteeseen. Oltiin maastossa kaksi tuntia, vaikka alkoikin sataa. Sadetta oli luvattu koko yöksi, mutta se alkoi vasta vähän ennen maastoon lähtöä. Mentiin kaikki samoilla hepoilla, kun edellisenä päivänä. Kun päästiin perille, hypättiin sama este kuin edellisenä päivänä aluksi molempiin suuntiin. Jaska kopautti ensimmäisessä hypyssä esteeseen ja kompastui samalla. Vähän siinä säikähti, mutta kun Jaska jatkoi laukkaa säikähdys häipyi heti. Toiseen suuntaan este meni hyvin.

Sen jälkeen pysyttiin vielä samoilla esteillä kuin lauantainakin. Hypättiin tikapuuesteen ja seinän linja. Jaskan mielestä eilen jo kertaalleen nähdyt renkaat esteiden välissä olivat kamalan pelottavia. Se väisti niitä oikealle ja otti raviin. Seinä oli aika lähellä joten se mentiin sitten ravissa. Mutta yli mentiin.

Sitten mentiin jyrkkää mäkeä hiekkamonttuun, jossa ei käyty muuta kuin kävelemässä lauantaina. Hypättiin alhaalla ensimmäisenä hautaa. Sen edessä oli pieni lumipaakku jäljellä, mutta Jaska ei siitä välittänyt. Hypättiin ensin molempiin suuntiin ravissa ja sitten laukassa. Esteen toisella puolella oli mäki, joka vaikutti itetysti vähän hyppyyn, varsinkin kun hauta hypättiin alamäen jälkeen.

Lähellä hautaa oli räikeä sini-vihreä a-mallinen este. Se oli aika kapea ja sen jälkeen pitkä kaarre tukille. Kaverit jäivät jälleen esteiden väliin odottamaan, joten laukka nousi heti kun vähän siirsi pohkeita. Molemmille tuli hyvät hypyt. Toisen esten jälkeen Jaska oli aika innokkaasti kääntymässä takaisin muiden luo.

Näiden esteiden vieressä oli vesieste, jossa oli ihan kiitettävästi vettä, ainakin puoleen väliin hevosen jalkoja. Mentiin se ensin ihan vain kävellen luiskasta veteen. Pois tultiin kohdasta, jossa oli pieni porras ylös. Sitten mentiin ravissa, Hiltsu sanoi, että kannattaa mennä kevyessä istunnassa, koska hevoset ravaavat todella isosti ravissa. Ja niinhän ne tekivät. Rupesi selässä naurattamaan Jaskan ravatessa veden läpi. Käveltiin ja ravattiin vesi toiseenkin suuntaan. Sitten saatiin tulla laukassa tai ravissa ja veden jälkeen jatekettiin värikkäälle äsken hyppäämällemme a-esteelle. Tulin veteen laukassa, mutta Jaska otti muutama askeleen jälkeen raviin. Kuivalla maalla uusi laukka ja seuraavalle esteelle. Ruuna meinasi mennä ohi, mutta hyppäsi sitten kuitenkin ihan reunasta miniaskeleella.

Palattiin mäkeä ylös ja siinä aika lähellä oli värikkäästi maalattu penkki. Se hypättiin kerran kiertämällä pienen metsänpalan takaa esteelle. Jaska hyppäsi tosi kaukaa, mutta pääsin jotenkuten mukaan. Vaikka eihän se maailman tyllikkäimmästä päästä ollutkaan. Penkin jälkeen oli kivan mittainen suora, jolla olisi tehnyt mieli antaa vaan laukata, mutta pakkohan se oli ruveta jarruttelemaan aika heti esteen jälkeen.

Seuraavaksi hypättiin isoa n. 80 cm korkeaa laatikon tyylistä valko-mustaa estettä. Se oli ihan kivassa paikassa ja sen jälkeen oli ylämäki. Käytiin näyttämässä este hevosille, koska se oli ilmeisesti jollain tavalla sen tyylinen, että ne voisivat katsoa sitä. Jaskan mielestä se olikin vähän jännittävä, eikä se halunnut mennä esteen luo. Eikun vain laukassa päin estettä. Mutta hineostihan se meni, Jaska teki oikein hienon hypyn esteelle ja jatkoi laukkaa ylämäkeen. Vähän matkaa esteen takana se vasta tuijotti ja väisti toista estettä, mutta ei yhtään itse hypättävää.

Lopuksi mentiin portaita, joka olikin yksi kivoimmista esteistä veden ja valkoisen laatikon ohella. Ensin mentiin portaat laukass ylös, sitten tukki vähän matkan päässä. Käännyttiin ympäri ja sama takaisin, mutta portaat ravissa. Nyt osasin vähän varautua ylöshyppyn portaissa ja yrittää pitää jalat oikeassa paikassa. Ei se nyt ihan täysin onnistunut, mutta paremmin kuitenkin. Alashypyssä ohjat pidentyivät ainakin puolella, mutta ei se kauheasti menoa haitannut, ainakin hepalla oli tilaa hypätä.

Hiltsu kysyi lopuksi vielä, että kuka haluaa tulla portaat uudestaan ja tiestysti halusin. Mentiin ravissa portaat alas ja siitä jatkettiin tikapuuesteelle. Nyt portaat menivät jo paremmin, mutta taas piti ohjia keräillä alhaalla. Katselin samalla, että mikäs se polku olikaan, jolle piti kääntyä. Tikapuulle tuli hyvä hyppy.

Kaksi tuntiakin maastossa meni aivan älyttömän nopeasti ja sen jälkeen käveltiin tallille. Syötiin vielä leiritiloissa ja pistettiin tavarat kasaan. Sen jälkeen lähdettiin kotia kohti, Leiri oli todella kiva ja kaikki tunnit menivät hyvin. En onnistunut mokaamaan mitään täydellisesti, joten hyvin meni. Vähän tylsältä tuntui lähteä jo niin pian. Olisi voinut olla pidempikin leiri. Ehkä joku kesä menen kesäleirille Alavudelle? Saa nähdä.

Mikä näistä neljästä postauksesta oli paras?

#97 Alavuden leiri 3/4 - Vihdoin maastoon!

Tässä postauksessa tosiaan lauantain loppuosa, johon sisältyy mm. ensimmäiset maasoesteet. Edellisessä postauksessa aamupäivän estetunnista ja tippumisesta.

Kun käytiin katselemassa maastoesteitä jännitys nousi pintaan, en varsinaisesti pelännyt, mutta jännitti aika paljon. Mitä jos mokaan? Jos tipun taas? Vielä kun Jaska oli tunnilla ennen maastoon lähtöä, ehti miettiä aika paljon. Edellisen tunnin loputtua kävin nousemassa maneesissa selkään ja jalustimet olivatkin yllättäen oikean mittaiset valmiiksi edelliseltä. Selkään päästyäni jännitys häipyi oikeastaan kokonaan. Lähdettiin kävellen maastoesterataa kohti, joka sijaitsi noin 10 minuutin ratsastusmatkan päässä. Kun käännyttiin hiekkatielle peltojen keskelle, ravattiin aika pitkä pätkä.

Perillä, kun näin ensimmäisen esteen, alkoi vähän jännittämään uudelleen. Heti metsän alussa oli koivuista rakennettu este, joka oli aika pieni. Hypättiin se ensin ravissa. Kun lähdin ravaamaan kohti estettä, ei jännittänyt enää yhtään. Esteen jälkeen Jaska nosti laukan korvat hörössä ja pystyin jopa olemaan irti satulasta, juuri niin kuin pitikin. Se jopa tuntui luontevalta. Hypättiin sama koivutukki laukassa uudestaan niin, että sen jälkeen laukattiin pätkä, u-käännös ja sama este toiseen suuntaan. Se sujui oikein hyvin.

Sen jälkeen siirryttiin lähellä olevalle, vähän isommalle tikapuuesteelle. Siinä oli vihertävä lankku, jossa pystysuorat oranssit pikkkupuut. Sen kaikki hyppäsivät kerran. Lauantaina laukassa oli vähän vielä ongelmia, lähinnä laukannostoissa, varsinkin pois päin kavereista. Tikapuuesteen jälkeen mentiin pienen tukin luo, joka oli kuitenkin todella kapea ja keskelle polkua, ei mitään johteita. Se hypättiin ensin toiseen suuntaan ja sitten toiseen. Siitä jatkettiin vielä mäntypystylle, joka oli vähän kaarteen takana varjossa. Sille tuli vähän pohjaan, mutta muuten tosi hyvin.

Pikkutukilta vähän eteenpäin samaa tietä vaihdettiin koivusta tehdylle vähän leveämmälle tukille. Sekin hypättiin molempiin suuntiin. Siitä jatkettiin vielä mäntypystylle, joka oli vähän kaarteen takana varjossa. Sille tuli vähän pohjaan, mutta muuten tosi hyvin. Pikkuhiljaa aloin päästä vähän jyvälle hommasta ja alkoi sujumaan koko ajan paremmin. Jaska suoritti tosi hyvin koko ajan ja yhtään huonoa hyppyä tai kieltoa ei tullut.

Sitten mentiin esteelle, jota ei päivällä oltu nähty ollenkaan. Matala seinä, jossa oli todella isot johteet, Sille piti ratsastaa hyvin, etteivät hevoset katso estettä. Ja eihän Jaska katsonutkaan vaan otti hyvät hypyt molempiin suuntiin. Itsellä vaan toisessa hypyssä ainakin kun videon pysäyttää niin todelle mielenkiintoinen asento.

Viimeisen, mutta ei vähäisimpänä mentiin eniten odottamani este, nimittäin portaat. Portaita oli kaksi ja niiden väliin meni yksi laukka-askel. Ylempänä oleva porras oli vähän isompi, kun alempi. Niiden väli näytti maasta todella isolta ja jälkimmäinen porraskin aika valtavalta, mutta selästä väli oli juuri sopiva ja porraskin pienemmän näköinen. Käveltiin ensin vain alempi porras alas, mutta sen jälkeen alettiin hyppäämään. Tultiin kerran niin, että ensin aluksi hyppämämme koivueste ja sen jälkeen suora pitkä linja portaille. Paikka oli hyvä ja hyppy tuntui oudolta, kun laskeutuminen jäi kokonaan pois. Jälkimmäisellä portaalla jalat heilahtivat ihan kunnolla taakse, kun en osannut varautua.

Takaisin päin lähdettiin samalla lailla kun tultiin, ravia peltojen kohdalla ja kun tultiin isommalle tielle, niin käyntiin.

Tunti tuntui tosi lyhyeltä ajalta maastossa ja ehdittiin hypätä melko vähän esteitä verrattuna rataesteisiin. Opitut asiat jäivät yöksi hautumaan ja seuraavana päivänä hypättiin kaksi tuntia. Siitä kuitenkin lisää vasta seuraavassa postauksessa.

Maaston jälkeen hoidettiin  hevoset pois ja syötiin. Sen jälkeen mentiin  nostelemaan maneesiin puomeja Hilleville (tallin omistaja) ja isolle mustalle suokkiori Einolle. Sen jälkeen kerättiin esteet maneesin keskelle yhteen paikkaan, jotta mahduttaisiin vikeltämään. Tallissa laitettiin mustaa latvialaista ruunaa Veetiä kuntoon Hillevin avustuksella, joka kertoi meille vikellysvarusteista. Ennen tuota mulla ainakaan ei ollut mitään käsitystä vyön lisäksi, että mitä sinne selkään laitetaan.

Maneesissa harjoiteltiin ensin paikallaan selkään menemistä. Odotin, että porukan pisimpänä selkään nouseminen punttauksella olisi ollut hankala juttu, mutta hyvinhän sinne pomppasi. Ensimmäisellä kerralla tehtiin perusistunta tai -asento, en enää muista, eli kädet sivuilla silmien korkeudella. Sitten noustiin polvilleen ja vasen käsi ja oikea jalka vaakatasoon. En muista enää tämän liikkeen nimeä. Lopuksi mylly, eli periaatteessa maailman ympäri matka, jos olette joskus tunnin lopussa tehneet, kuten minä pienempänä. Pois tultiin oikealta puolelta hypyllä.

Toisella kerralla selässä noustiin polvilleen ja kädet sivuille, joka oli sekin jo vaikeampi kun miltä näytää vaikka ei mikään erityisen vaativa. Sitten noustiin seisomaan. Mulla meni varmaan kierros tasapainon löytämisessä, ennen kun päästin kädet irti kahvoista. Lähes seisomassa pysyinkin sitten sekunnin tai kaksi.


Sen jälkeen tehtiin heittoja. Ensimmäinen niistä oli ihan vaan, että jalat heitetään takana suorana yhteen. Samalla ylävartalon piti nojautua eteen. Ensimmäisellä kerralla unohdin suoristaa jalat, mutta toisella kerralla meni oikein hyvin. Tästä ei ole videota, mutta yksi todella hyvä kuva, jossa olen juuri vaakasuorassa hevosen yläpuolelle. Toinen heitto oli saksi, eli jalat vaihdettiin takana toisinpäin ja sitten istuttiinkin väärinpäin. Ajattelin sen olevan todella vaikeaa, mutta sehän meni ensimmäisellä kerralla. Sitten oli vähän vaikeampi, eli kun istuttiin takaperin hevosen selässä jalta piti heittää edessä ristiin. Meinasin tippua selästä kun ensimmäisen kerran kokeilin, mutta toisella onnistuin! Sitten sakset uudestaan ja pyllynpäältä liuttiin alas.

Vikeltäminen oli tosi kivaa ja mukava uusi kokemus. Olen tosi huono tavallisessa voimistelussa, enkä oikeastaan tykkää siitä ja siksi suhtauduinkin aluksi vikellykseenkin tietyllä varauksella. Sain kuitenkin kaiken tehtyä ja vikellyksestä jäi tosi positiivinen ja sellainen kuva, että voisin uudestaankin koittaa.

Mitä tykkäsitte videoita? Oletteko päässeet koskaan hyppäämään maastoesteitä?

#96 Alavuden leiri 2/4 - Rataesteillä alas satulasta

Leirin kokonainen päivä lauantai on siis jaettu kahteen osaan, kun sinä päivänä tapahtui niin paljon. Aamulla herättiin seitsemän jälkeen, nousin kyllä reilusti myöhemmin. Aamupala kahdeksalta ja sen jälkeen talliin laittamaan heppoja aamupäivän estetunnille. Sain mennä Jaskalla, jota olin edellisenä päivänä katsonutkin kun hetken aikaa jotain tuntia katsottiin. Jaska oli karsinassa vähän hapan ja yritti kovasti luimia ja kuopia. 

Alkuverkassa Jaska tuntui ravissa vähän hitaalta ympyröillä, mutta suoralla sitten likkui kivan reippaasti. Ravattiin pitkillä sivuilla kevyessä istunnassa ja tehtiin temponlisäys. Yleensä en pysy kevyessä tai esteistunnassa, mutta nyt se sujui iha hyvin ja Jaskakin lähti pohkeesta eteen. Lyhyillä sivuilla tehtiin harjoitusravissa voltti ja sen jälkimmäisellä puoliskolla väistettiin takapäätä ulos. Jaskalla oli todella mielenkiintoinen ja vaikeasti istuttava ravi. Siksi harjoitusravi vähän hiipui, kun ei pystynyt itse kovin reippaassa ravissa istumaan. Väistökin sujui ihan ok.

Kaikki kuvat videolta kaapattuja, joten laatu on huikaiseva.

Laukkaverkka otettiin laukkaamalla ympäri maneesiä jälleen vähän kaarrellen tai ymypyröillä pyöritellen. Koko ajan piti olla esteistunnassa, joka on mulle todella vaikeaa välillä. Jaskalla oli kuitenkin sellainen eteenpäinpyrkivä laukka ja muutenkin sen tyylinen, että siellä oli helppo olla ylhäällä. Laukan nostaminen oli vähän vaikeaa, koska ravi vain kiihtyi, eikä ruuna sitten nostanut laukkaa napakasti, jota vielä vaikeutti se, että unohdin vähän tuntuman nostoissa. Laukka kuitenkin nousi joka kerta, vähän vahemmän tyylikkäästi, mutta kuitenkin.

Hypättiin muutama verkkahyppy pitkän sivun keskellä olevalle pystylle yksi kerralla keeskiympyrällä. Hypyt sujuivat hyvin, niistä näkyy toisella videoilla molemmat suunnat ja toisella toinen. Kuvasin siis kypäräkameralla ja sitten Roosan kanssa kuvattiin toisiamme, joten toinen video Roosan kamerasta. Kuvaajaa ei maneesin laidalle koko leirin aikana saatu, mutta ei se oikeastaan haitannut.

Keskiympyrähyppyjen jälkeen hypättiin kierros tai kaksi niin, että ensin kapea pysty vinosti toiseen päätyyn, sitten okseri toiseen päätyyn ja vielä toisen kerran kapea. Jaska vähän katseli toista päätyä, joten kapean jälkeen se olisi mielellään lähtenyt oikaisemaan jo aikaisin. Se kuitenkin meni ihan hyvin päätyyn, kun muisti jo esteen päällä ohjata.

Tunnin aikana tuntiin kahta eri rataa. Ensimmäinen rata oli kapea, sitten kolmen esteen linja, johon jokaiseen väliin tuli kolme laukkaa. Sen jälkeen vielä okseri. Estekorkeus oli noin 60-70 cm. Rata alkoi siis kapealta, jolle ihan hyvä hyppy, sen jälkeen linja, jolle ensimmäiselle pohjaan ja sitten väliin neljä askelta. Tulin uudestaan ja sitten sain kolme molempiin. Toisessa välissä meni jopa vähän pitkäksi, että sai ottaa aika paljon laukkaa pois. Lopuksi vielä okseri hyvin.

Tultiin sama rata uudestaan, mutta perään vielä aluksi hypätty pysty. Esteitä myös nostettiin vähän. Olen tosi huono arvioimaan esteiden korkeuksia, mutta pysty oli ehkä 75-80 cm. Tämä rata meni tosi hyvin, linjan jälkimmäinen väli vaan äji vähän ahtaaksi.

Sitten tultiin toista rataa, joka puolestaan alkoi pystyllä. Sen jälkeen okseri, jolle hyvä hyppy. Kapean jälkeen Jaska ei mennyt kunnolla päätyyn, joten linjan ensimmäiselle tuli pohjaan, enkä saanut tarpeeksi ratsatettua, jotta olisi kolme askelta sopinut. Toiselle esteelle kielto ja kukahan se sieltä lentää selästä. Olin jo menossa hyppyyn, mutta sitten Jaska ei hypäänytkään ja kieltoihin tottumattoneena muksahdan esteen taakse naama edellä mahalleni. Ei onneksi sattunut ja eikun takaisin selkään. Linjan menin vielö uudestaan ja sain sille paremman reitin. Se meni sitten oikein hyvin. Viimeinen väli vähän ahdas, mutta muuten kivasti.

Roosan kuvaamalla videolle tippuminen kuvattu Bandicamilla, koska kokeilin zoomata videoata vähän, jotta näkisi paremmin. Se ei sitten onnistunut kovin hyvin, mutta en onneksi poistaunut tuota pätkää, koska myöhemmin hukkasin alkuperäisen kymmenminuuttisen jonnekkin. Ja videot ainoastaan mun koneella. Välistä siis puuttuu varmaankin yksi rata sen vuoksi.

Tunnin jälkeen hoidettiin hevoset ja mentiin syömään. Hetken päästä yhden aikaan lähdettiin autolla vähän katselemaan maastoesteitä ja teoriaa, kuinka niille pitäisi ratsastaa. Otin kameran mukaan ja muutamasta esteestä kuvan nappasin. Suurinta osaa niistä ei sitten vain hypätty, vaan mentiin muita esteitä.

Maastosta löytyi valtavan jyrkkiä mäkiä, jotka näyttivät siltä, ettei niitä voi hevonen päästä laukkaamaan ylös. Tässä yksi jyrkimmistä ja pisimmistä.

Tässä yksi esteistä, joita menimme. Vesiesteen liuska.

Vesieste toisesta kohdasta. Tukin yli emme hypänneet.

Hiekkamonttu, jonne sunnuntaina mentiin muutamalle esteelle.

Tämä este oli ihan valtavan kokoinen, vaikka ei siltä välttämättä näytäkkään. Mua vyötäröön asti.

Tällä kertaa tekstiä oli paljon. Oliko sopivasti? Entä kumpi video oli kivempi? Haittasiko kunnon kuvien tai järkkärivideoiden puuttuminen tunnilta?

#95 Alavuden leiri 1/4 - Koulua ja kuvia

Noniin nyt sitten olisi aika aloittaa postausten tulva ensimmäisellä postauksella leiristä. Oli vähän miettimistä, että miten nämä oikein jaan kun lauantaina tapahtui niin paljon ja perjantaina vain yksi koulutunti. Päätin sitten kirjoittaa muuten yhden postauksen yhdestä päivästä, mutta lauantaisya kaksi, ettei tule ihan kilometrin mittaista postausta.

Perjantaina pääsin kahdelta koulusta ja pyöräilin kotiin. olin onnistunut jättämään pakkaamisen viime tippaan, joten keräilin tavaroita huoneeseeni laukun viereen. Menin Roosan kanssa samalla kyydissä noin neljän aikaan. Matka meni yllättävän nopeasti, vajaa tunti aikaa kuitenkin meni.

Perillä mentiin majoitustiloina toimivaan mökkiin viemään tavaroita ja muutenkin vähän asettumaan taloksi. Jaettiin hevoset ja sain ratsukseni Gian, kimon puoliveritamman. Seitsemän aikaan sitten mentiin talliin laittamaan hevosia. Gia taisi olla valmiiksi tunnilla, joten autoin sitten muita etsimään varusteita ja katselin muita hevosia. Tunnilta ei ole kuvia eikä videoita, kun oltiin leirillä vaan neljästään eikä kukaan ollut kuvaamassa, enkä sitten koulutunnilta viitsinyt kypäräkamerallakaan kuvata. Muutama kuva sitten lauantailta kun katseltiin vähän enemmän ympärilleen.

Maneesi oli melko saman kokoinen kun Cavallonkin maneesi, ehkä vähän pidempi. Ikkunat olivat todella isot ja valaisivatkin ihan mukavasti. Gia vaikutti heti aluksi tosi kivalta, vähän kapea ja kaikki askellajit olivat isoja, mutta tasaisia.

Verkatiin kauan ja laukka mentiin koko maneesissa kaarrellen ja ympyröitä tehden. Verkassa Gia alkoi ravissa jo vähän myötäämään niskasta. Laukka oli tosi mukavaa, aluksi en saanut sitä ihan kunnolla pyörimään, mutta kyllä sekin siitä lähti.

Aloitettiin tekemään pohkeenväistöä käynnissä keskihalkaisijalla. Aluksi väistettiin takapäätä vasemmalle. Väistö meni aika hyvin, asetus oli välillä vähän väärään suuntaan. Muuten ravattiin ja tein voltteja sinne minne mahtui. Vaihdettiin hetken päästä suuntaa ja väistö sitten oikealle. Tähän suuntaan muistaakseni meni vielä paremmin mitä toiseen. Ravissa Gia alkoi myötäämään jo pitkiäkin pätkiä. Hetken päästä se sitten meni muodossa jatkuvasti.

Suomenhevosori Eino

Tallilla oli kaksi koiraa ja tässä niistä toinen 

Lopuksi mentiin yksi kerrallaan toiseen päätyyn laukkaamaan muutama ympyrä. Ensin vasempaa laukkaa. Laukka oli vähän pitkää, joten sain ohjeeksi ratsastaa lyhymepää, mutta aktiivista laukkaa. Nokka nousi pilviin, mutta en sitten tyhmänä tajunnut korjata sisäpohkeella. Laukka oli ihan mukavaa. Vaihdettiin suuntaa ja laukattiin muutama ympyrä oikealle. Laukka oli heti tosi kivaa ja virheetäni oppineena älysin ratsastaa heti ja sainkin sitten palkinnoksi myötäyksen niskasta. Palkitseva tunne.

Loppuravissa vähän ajattelin, että pää nousisi taivaisiin, kun lähden keventämään, mutta turhaan. Hieno Gia! Se oli kyllä niin hieno hevonen. Käveltiin pitkät loppukäynnit ja tallissa sain laittaa tammalle pintelit jalkaan. Toivon mukaan ne menivät sopivan kireiksi. Loimi päälle ja ruoka kuppiin ja sitten vain iltapalalle sekä hevoset, että ratsastajat.

Alla vielä puhelinlaatuinen ja kaiken lisäksi heilahtanu kuva Giasta, mutta eiköhän siitä jotain näe.

Odotatteko postauksia esteiltä ja varisnkin maastoesteiltä?